Maailman rauhallisin kansa

Vietin vaalien jälkeisen ajan Turkissa lomailemassa, ja jouduin lomankin aikana hieman tekemään töitä. Tähän tarkoitukseen löytyi sopivasti nettikahviloita, ja kun sain näppäimistöasetukset järjestykseen onnistui myös kirjoittaminen kivasti.

Eräässä nettikahvilassa, jossa viihdyin useampana päivänä kahvilan erittäin ystävällinen ja älyllisesti notkea noin 35 vuotias omistaja oli kiinnostunut käymään keskusteluita ajankohtaisista asioista. Tämä on ollut minulle rakas harrastus nuoruudesta saakka ja muistinkin kaiholla interrailiani vuonna 1989, jolloin keskustelin ihmisten kanssa läpi Euroopan, molemmin puolin rautaesirippua ja vielä Egyptissäkin, jonne matkani suuntautui.

Nettikahvilan pitäjä osoitti oma-aloitteisesti suurta kunnioitusta Suomea kohtaan ja ylisti suomalaisia maailman rauhallisimmaksi kansaksi. Hän oli tietoinen Suomen vaalituloksesta, ja analysoi myös sitä ymmärtäen kansalaisten tyytymättömyyden syyt. Työttömyys, sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu, finanssikriisi, euroalueen kriisi ja globalisaation kielteiset vaikutukset esiintyivät hänenkin analyysissään.

Kuitenkaan hän ei päätynyt pitämään suomalaisia rasistisina ja vihamielisinä ihmisinä, vaan kehui Suomen panosta maailmassa. Tämä lämmitti sydäntä ja mieltä ja sai minut ajattelemaan, että poliittiset suhdanteet vaihtelevat, mutta Suomesta ei varmaan helpolla enää saa valtavan muukalaisvihamielistä ja eristäytyvää kansakuntaa.

Vappumarssien ja -juhlien runsas väenpaljous ja myönteinen ilmapiiri myös tuki tätä vaikutelmaa. Ehkä suomalaiset sittenkin kohtuuden väkenä estävät heiluria heilahtamasta laidasta toiseen ja äärimmäisten ilmiöiden esiinnousun.

Juhlan kunniaksi

Onneksi työhön ja tuottavuuteen suuntautuneessa yhteiskunnassamme esiintyy myös juhlia. Juhlissa sosiaalinen vapautuneisuus pääsee valloilleen ja ihmiset keräävät uusia voimia tulevia koitoksia varten.
Sosiologisesta näkökulmasta juhlilla ja seremonioilla on yhteisöä vahvistava funktio. Emile Durkheim on uskontososiologiassaan määritellyt uskonnolliset seremoniatkin pääasiallisesti ryhmän ja yhteisön olemassaoloa vahvistaviksi tapahtumiksi. Siten esimerkiksi kuolleen läheiset vedetään mukaan hautajaisissa yhteisön keskipisteeksi, vaikka heillä olisi usein halu vetäytyä muista ihmisistä syrjään. Maallisissa yhteisöissä ei ole provosoivaa todeta, että juhlissa ja seremonioissa yhteisö oikeastaan palvoo ja vahvistaa uskoa itseensä. Se myönnetään tärkeäksi tehtäväksi yhteisön olemassaolon kannalta.
Juhlassa on myös mahdollisuus nauraa. Ilolla ja naurulla on yhteisöllisyyttä vahvistava vaikutus, sillä naurussa löytyy ihmisten välillä yhteisymmärrys, älyjen yhteys, jonkin naurettavan asian osalta. Henri Bergson, joka on tutkinut naurua, toteaa ihmisen olevan eläin joka osaa nauraa ja saa naurua aikaan.
Juhlissa tarjoutuu lisäksi mahdollisuus tarjota itsestään ja nähdä muissa niitä parhaita puolia. Juhla antaa mahdollisuuden esittämiseen ja yleisön saamiseen. Vappu on tähän oiva tilaisuus, mutta naamarilla ja työhanskoilla esittävät eivät silloin suinkaan tarjoa vaikuttavinta kuvaa työväestä.