Hyvä hallinto

Tämän päivän yksityistyneessä elämänmuodossa ei aina ymmärretä hallinnon ominaisuuksia ja merkitystä. Edes poliittisten päätöksentekijöiden joukossa ei tätä asiaa valitettavasti ymmärretä.
Hyvä hallinto on tapa varmistaa oikeusvaltion ja demokraattisen järjestelmän toimivuus ja sillä vältetään yhteiskuntaelämän rappio ja mielivalta. Hyvä hallinto on erittäin tärkeää siksi, että viranomaisvaltaa käyttävät henkilöt tekevät virkavaltansa puitteissa päätöksiä, jotka määräävät tavallisten ihmisten ja taloudellisten toimijoiden toimintaa ja olosuhteita. Hallinnon on siksi aina ehdottomasti noudatettava vallitsevia lakeja ja säännöksiä.
Hallinnon teoreetikoissa Max Weber on klassikko byrokraattisen, järkeen perustuvan hallintotavan kuvaajana. Weberin byrokratiamalli sisältää kymmenen sääntöä viranhaltijoiden osalta, joiden seurauksena ei ole arkikielenkäytön haukkumasana byrokraattisuus ja raskassoutuisuus, vaan niiden seurauksena on hyvä hallinto.
Seuraavat kymmenen kriteeriä sisältyvät Weberin malliin:
1. Viranhaltijat ovat henkilökohtaisesti vapaita ja joutuvat noudattamaan järjestelmän määräysvaltaa ainoastaan virkavelvollisuuksissaan.
2. Viranhaltijat on järjestetty kiinteään hierarkiaan.
3. Jokaisen viranhaltijan toimivalta on tarkkaan määritelty ja rajattu.
4. Viranhaltijan suhde organisaatioon on sopimussuhde, joka periaatteessa perustuu vapaaseen valintaan virkaan pyrkivien ehdokkaiden parista.
5. Valinta perustuu ehdokkaiden teknisiin valmiuksiin, jotka järkevimmissä tapauksissa perustuvat tutkintoihin.
6. Viranhaltijat palkitaan kiinteällä palkalla, joka on yleensä kytkettynä eläkeoikeuksiin. Heidät voidaan erottaa vain tietyissä olosuhteissa, mutta ovat aina vapaita itse luopumaan virastaan. Palkan suuruus perustuu ensisijaisesti viran asemaan virkahierarkiassa, mutta lisäksi palkanmäärittelyssä otetaan huomioon viran mukanaantuoma vastuu ja myös viranhaltijan vaatimus ”säädynmukaisesta” palkasta.
7. Virka on viranhaltijan ainoa tai pääasiallinen ammatti.
8. Virka sisältyy uraportaaseen. Eteneminen tapahtuu kokemuksen tai suoriutumisen ansiosta – tai molempien – ja siitä päättävät hierarkiassa yläpuolella olevat.
9. Viranhaltija ei omista ”tuotantovälineitä” eikä omaa mitään määritelmällistä oikeutta virkaansa.
10. Viranhaltija on alistettu tiukalle kurille ja valvonnalle viranhoidossaan.

(Vapaa käännös ruotsinkielestä Sten Anderssonin Max Weberia kuvaavasta tekstistä kirjassa Sociologiska teorier. Studier i sociologins historia 1978, 53).