Juhlan kunniaksi

Onneksi työhön ja tuottavuuteen suuntautuneessa yhteiskunnassamme esiintyy myös juhlia. Juhlissa sosiaalinen vapautuneisuus pääsee valloilleen ja ihmiset keräävät uusia voimia tulevia koitoksia varten.
Sosiologisesta näkökulmasta juhlilla ja seremonioilla on yhteisöä vahvistava funktio. Emile Durkheim on uskontososiologiassaan määritellyt uskonnolliset seremoniatkin pääasiallisesti ryhmän ja yhteisön olemassaoloa vahvistaviksi tapahtumiksi. Siten esimerkiksi kuolleen läheiset vedetään mukaan hautajaisissa yhteisön keskipisteeksi, vaikka heillä olisi usein halu vetäytyä muista ihmisistä syrjään. Maallisissa yhteisöissä ei ole provosoivaa todeta, että juhlissa ja seremonioissa yhteisö oikeastaan palvoo ja vahvistaa uskoa itseensä. Se myönnetään tärkeäksi tehtäväksi yhteisön olemassaolon kannalta.
Juhlassa on myös mahdollisuus nauraa. Ilolla ja naurulla on yhteisöllisyyttä vahvistava vaikutus, sillä naurussa löytyy ihmisten välillä yhteisymmärrys, älyjen yhteys, jonkin naurettavan asian osalta. Henri Bergson, joka on tutkinut naurua, toteaa ihmisen olevan eläin joka osaa nauraa ja saa naurua aikaan.
Juhlissa tarjoutuu lisäksi mahdollisuus tarjota itsestään ja nähdä muissa niitä parhaita puolia. Juhla antaa mahdollisuuden esittämiseen ja yleisön saamiseen. Vappu on tähän oiva tilaisuus, mutta naamarilla ja työhanskoilla esittävät eivät silloin suinkaan tarjoa vaikuttavinta kuvaa työväestä.

Luottamus

Monimutkainen yhteiskunta rakentuu luottamuksen varaan. Luottamus toimii yleensä näkymättömissä, itsestään selvänä ja tulee ilmi vasta silloin kun siitä on puutetta. Selkeimmin luottamukseen liittyvät ongelmat ovat näkyvillä lentoasemien turvatarkastuksissa. Luottamuksen katoaminen on synnyttänyt erittäin raskaan järjestelmän riskien minimoimiseksi.
Sosiologeista esimerkiksi Anthony Giddens on käsitellyt luottamusta modernissa yhteiskunnassa. Giddens kertoo kuinka ihminen aina, lähes kaikessa toiminnassaan on riippuvainen lukuisten anonyymien toisten ihmisten työpanoksesta. Hänen on voitava luottaa näiden tekemään työhön ilman, että hänellä voisi olla mitään mahdollisuutta tuntea näitä kaikkia ihmisiä tai kontrolloida tehtyä työtä. On luotettava abstraktiin järjestelmään. Asia voidaan konkretisoida ajattelemalla kuinka monen ihmisen käsien läpi ruisleipä on kulkenut matkalla viljapellolta pöydälle. Giddensin mukaan pakkoluottamus abstrakteihin järjestelmiin luo yksilöille nyky-yhteiskunnassa omanlaisia psyykkisiä ongelmia.
Toinen tapa sosiologiassa lähestyä luottamuksen tematiikkaa on Francis Fukuyaman institutionaalinen lähestymistapa, jossa luottamus yhdistetään sosiaaliseen pääomaan. Sellaisissa yhteiskunnissa, joissa on paljon luottamusta ja yhteistyötä, on myös runsaasti sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma johtaa taloudelliseen vaurastumiseen ja menestykseen globaalissa kilpailussa.
Omakohtaisesti huonoimmat kokemukseni luottamuksen osalta ovat liittyneet eräisiin tutkimusprojekteihin, joihin olen osallistunut tutkijana, autonkorjaukseen ja rakentamiseen. Ja kaikkiin näihin yhteiskuntatoimintoihin on liittynyt ongelmia myös viime aikojen uutisoinnissa. Rakentamisessa löytyy paljon harmaata taloutta ja laatuongelmia, autonkorjauksessa velotetaan tekemättömistä korjauksista ja suomalainen tutkimus on saanut huonon arvosanan laatuarvioinneissa.
Oleellista luottamuksen ylläpitämisessä ovat sellaiset laadunvarmistusmekanismit, joilla voidaan ylläpitää hyvää laatua. Valvonta on tässä yhteydessä tarpeellista, ja esimerkiksi elintarviketuotannon ja työolosuhteiden valvontaan on välttämätöntä panostaa riittävästi. Mutta valvontaakin tärkeämpi menetelmä on järjestelmän eri osissa toimivien ihmisten tyytyväisyys ja mielekäs elämä. Kun ihmiset voivat toteuttaa itseään ja saavat elää vapaata ja turvallista elämää, he voivat myös tuottaa luotettavaa jälkeä toiminnassaan. Voidessaan luottaa muiden tuloksiin, he myös itse voivat tuottaa luotettavasti. Järjestelmätasolla voidaan parantaa luottamuksen edellytyksiä rakentamalla turvaverkkoja, jotka vähentävät kilpailun raadollisuutta ja estävät yksilön putoamisen kurjuuteen. Kilpailua on rajoitettava luomalla myös pelisääntöjä, jotka mahdollistavat luottamuksen.
Luottamus on voimavara, jota ei ole varaa hukata.