Tulevaisuuskuvat

Näinä aikoina tekee mieli pohtia minkälaisia tulevaisuuskuvia ihmisille ja erityisesti nuorille ja lapsille tarjotaan. Mikä on vallitseva näkemys tulevaisuuden suunnasta ja asioista, joita tulevaisuus tuo meille tullessaan?

Sodan jälkeinen aika aina 1980 luvun lopulle saakka oli edistyksen ja kehityksen aikaa. Ihmiset luottivat tulevaisuuteen ja näkivät kuinka uudet teknologiset kojeet sekä kodinkoneet paransivat elinolosuhteita ja kehittivät asioita eteenpäin. Teknologia antoi lupauksia onnellisesta tulevaisuudesta, jossa ei tarvinnut enää raataa entisen lailla. Uhkana ja vaarana oli kylläkin ydinsota maailman kaksnapaisuuden ja kylmän sodan johdosta. Mutta ihmisten arkielämää luonnehti edistys. Myös kulttuurissa ja taiteessa esiintyi suuremmassa määrin optimistisia tulevaisuuskuvia. Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future) on esimerkki tällaisesta hyväntahtoisesta ja optimistisesta science fictionista.

Science fictionin tulevaisuuskuvat ovat nykyään pikemmin dystopioita kuin utopioita. Waterworld on poikkeus, joka alkaa kaaoksesta ja kaikkien sodasta kaikkia vastaan mutta johtaa lopulta uuden mantereen löytämiseen, jossa ihmisillä on mahdollisuus rakentaa onnellinen tulevaisuus. Lars von Trierin uusi filmi Melancholia ja useat avaruusfilmit esittävät dystopioita ja kauhuista koostuvaa tulevaisuutta. Se mikä useissa nykyfilmeissä edustaa edistystä on aina vain taitavammat ja erikoistehosteisemmat tavat esittää maailmanloppu.

Ympäristöongelmien käsittely on myös apokalyptistä ja synnyttää toivottomuutta monissa ihmisissä. Mielestäni on vastuutonta tarjota nuorille ihmisille pelkkiä pessimistisiä tuhoskenaarioita!

Mielekäs elämä edellyttää tietynlaista realistista optimismia ja uusia projekteja, joilla tulevaisuutta rakennetaan. Ihminen on siitä erikoinen eläin, että se ei ole pelkästään tuomittu sopeutumaan olosuhteisiin vaan voi itse muokata historian kulkua ja rakentaa tulevaisuuttaan. Tämä on ollut moderniteetin ja valistuksen projekti ja se on kantanut pitkälle. Vaikka sen seuraukset eivät toki ole yksiselitteisen myönteiset, ovat tulokset kuitenkin pääosin myönteisiä ihmiskunnan hyvinvoinnin, onnellisuuden ja vapautumisen osalta.

Elo

Elämä jatkuu heinäkuun tapahtumien jälkeen. Uudestaan aloittaminen on usein vaikeaa. On ehkä tapahtunut asioita, joiden jälkeen mikään ei ole entisellään.

Sitähän historia tarkoittaa, että olosuhteet ja tulevaisuus muuttuvat peruuttamattomasti. Mutta arvokkaasta on syytä pitää kiinni historian myllerryksessä.

Haluan välittää syvimmän osanottoni Norjan surunäytelmän uhreille ja heidän omaisilleen sekä koko kansainväliselle sosialidemokraattiselle liikkeelle.