tag:blogger.com,1999:blog-16437458031912078582024-03-14T00:54:43.304-07:00Ajan kuvia<em><b><i>Yhteiskunnallisia tarkasteluita tieteen ja politiikan rajamailta.</i></b> <br>
<br><b><i>Samhälleliga betraktelser från gränslandet mellan samhällsvetenskap och politik.</i></b></em>Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.comBlogger34125tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-81703459726061373532021-02-25T02:38:00.005-08:002021-02-25T11:20:00.921-08:00Hysteresis ja korona - tulkitaan käyriä!<div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuHOwwY4o0Op8DWcsjk5W3s5Pr1QYHa-h16VBEV1oo4ScgNxWPwaRqtzGyX-2g1b4pD8FwgO9N7ZZvVOuEJ6MLl1TJ_rZyuqEQrSGoxGLWQ7f2Oq5Ya-ldDWgCr1Pbat-sD40eie_2PtI/s1090/hysteresis25022021.png" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="320" data-original-height="809" data-original-width="1090" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuHOwwY4o0Op8DWcsjk5W3s5Pr1QYHa-h16VBEV1oo4ScgNxWPwaRqtzGyX-2g1b4pD8FwgO9N7ZZvVOuEJ6MLl1TJ_rZyuqEQrSGoxGLWQ7f2Oq5Ya-ldDWgCr1Pbat-sD40eie_2PtI/s320/hysteresis25022021.png"/></a></div>
Törmäsin hysteresiksen käsitteseen ensi kertaa tutkiessani Pierre Bourdieun sosiologista teoriaa. Bourdieu on kirjoittanut habituksen hysteresiksestä, jota myös on kutsunut nimellä Don Quixote -efekti. Hysteresiksessä ei ole kyse hysteriasta, vaan käsite tulee fysiikasta. Sitä on myös käytetty taloustieteessä työttömyyden selittämiseksi. Hysteresiksessä on yksinkertaistetusti sanottuna kyse siitä, että jonkin tapahtuman, kriisin tai muun vastaavan historiallisen muutoksen jälkeen tilanne ei enää palaa samalle tasolle kuin se oli tapahtumaa ennen. Työttömyydessä ei talouskriisin jälkeen päästä enää yhtä matalalle tasolle kuin ennen kriisiä. Tämä on ollut nähtävissä 1990-luvun laman seurauksena. Habituksen hysteresiksessä asetelma on hieman erilainen, eli ihmisen taipumukset, ominaisuudet ja edellytykset ovat soveliaita historiallisesti aiempaan tilanteeseen, eivätkä ole sopeutuneet tai soveliaita muutoksen tuomiin olosuhteisiin. Kuten Don Quixote, joka taisteli harhaisesti tuulimyllyjä vastaan ritariajan jo ollessa auttamatta menneisyyttä. Mutta keskeistä asiassa on tietynlainen sosiaalinen ja historiallinen laahaus. "Lag" niinkuin William Ogburn sitä kutsui kulttuurin osalta (Cultural lag).
<BR>
<BR>
Koronan tapauksessa hysteresis noudattaa enemmän käsitteen alkuperäistä merkitystä. Taudin leviämisen käyrää analysoitaessa nähdään selvästi, että aallon ehtyessä ei enää palata samalle tasolle kuin ennen aaltoa, vaan taudin ilmantuvuus jää korkeammalle tasolle. Tähän kaimani THL:n Mika Salminen viittasi tänään 25.2.2021 tiedotustilaisuudessa tulkitessaan Vaasan ilmantuvuuskäyrää. Sama pätee valtakunnallisia lukuja ja käyriä ihan silmämääräisesti tarkasteltaessa ylläolevasta kuviosta. Tautia jää väestöön korkeammalle tasolle kuin oli ennen tapausten ryöpsähtämistä ja rajoitustoimien voimaansaattamista. Tätä hän sanoi pelättävän, ja tämä onkin kyllä terveydenhuollon kapasiteettia ja koko epidemian leviämistä ajatellen hurja skenaario! Todellinen kilpajuoksu rokottamisen kanssa!
<BR>
<BR>
Joka tapauksessa minut yllätti tämä hysteresiksen ilmeneminen! Tästä täytyisi alkaa kehitellä sosiologista teoriaa, jossa erityisesti verkostoteoriaa sekä diffuusioteoriaa, että voitaisiin ymmärtää asia paremmin ja myös saada koronarajoitteet vielä tehokkaammiksi.
<BR>
<BR>
PS! Suomeksi kutsutaan myös hystereesiksi (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hystereesi)Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-89025859239091083402020-12-14T11:42:00.007-08:002020-12-14T13:01:29.570-08:00FC Järki vs. AC Tapa 2-2, mutta tapa painaa päälle!<BR><BR>
Koronakamppailussa Järki on onnistunut Suomessa kahdesti mutta kamppailu on täydessä käynnissä ja Tapa painaa päälle. Ensimmäinen Järjen onnistuminen tuli keväällä kun yhteiskunta yhteistuumin, ja keskitetysti valmiuslain avulla onnistui pysäyttämään taudin leviämisen. Yleisö muutti käyttäytymistään ja järjestäytyneen yhteiskunnan reaktio oli voimakas. Hallitus sai laajan tuen toimenpiteilleen sekä väestöltä että yli puoluerajojen. Järki voitti ensimmäisen erän.
<BR><BR>
Kesä rauhoitti tilanteen ja Tapa pääsi vähitelleen palaamaan ohjaksiin. Niinkuin eräs parhaimmista pelin ymmärtäjistä Alfred Schütz on osoittanut on Tapa hyvin vahva ja voittaa usein! Se voittaa koska Tapa on kaiken pohjalla ja perustana. Tietomme ja todellisuutemme perustuu lopulta Tapaan, vaikka siihen Järkikin on osaltaan vaikuttanut.
Politiikassakin näkyi taas jo tavanomaista affektiivistä räksyttämistä. Syksyllä Tapa tasoitti pelin ja käyrä nousi jyrkästi. <div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWIvNH8BppyPu9KRt6yitdR4RG14JjBHoWluKZzev8g6IITr0f3U71xupsIOQDHVROBcZDYrvULh4lWZdkw1rUKLe_ZzLEbuVYCSUAaZ4WM4NvMH-geaglvctZuir0S-TNCeakQBjpEqs/s1048/korona14122020.PNG" style="display: block; padding: 1em 0; text-align: center; "><img alt="" border="0" width="200" data-original-height="637" data-original-width="1048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWIvNH8BppyPu9KRt6yitdR4RG14JjBHoWluKZzev8g6IITr0f3U71xupsIOQDHVROBcZDYrvULh4lWZdkw1rUKLe_ZzLEbuVYCSUAaZ4WM4NvMH-geaglvctZuir0S-TNCeakQBjpEqs/s200/korona14122020.PNG"/></a></div>Mutta Järki pysäytti vyörytyksen toistamiseen. Tällä kertaa hajautetulla pelistrategialla. Tapa kuitenkin sai taas yliotteen ja käyrä lähti kolmanteen nousuun. Niinkuin Alkon kassalla jotakuinkin lukee "ei tippa tapa, vaan se tapa". Nyt ollaan tilanteessa, jossa peliväline on maalialueella, Tapa vie ja Järki pyrkii torjumaan. Tapan kannattajatkin näkee tilaisuutensa tulleen.
<BR><BR>
Miten peliä tulisi ymmärtää? Tässä pelissä vahvin strategia liittyy satsaamiseen <i>heikkoon lenkkiin</i> (vrt Granovetter 1978). Ja <i>kuuden asteen erotus</i> asettaa raamit pelille (vrt Milgram 1967; Karinthy 1929). Muitakin logiikoita kuin verkostoihin liittyviä taustalla vaikuttaa. Järki satsaa myös erottautumiseen (Bourdieu 1981) maskien trendistyessä. Mutta tähän on vielä matkaa sillä jotkut vielä häpeävät maskien pitämistä.
<BR><BR>
Järki on yrittänyt saada pelon vahvistukseksi tässä kamppailussa, ja jossain määrin se on myös onnistunut. Mutta Tapa puolestaan värvää kyllästymistä, tietämättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja väsymystä avukseen. Pelolla ei ole riittävästi kestävyyttä pitkässä kamppailussa.
<BR><BR>
Jos peli päättyy näissä numeroissa tasan vie Järki mestaruuden. Pelissä on panoksena ei yhtään vähempää kuin moderniteetin jatkuminen (Giddens 1996). Eli kysymys siitä voiko laaja-alainen ja monimutkainen järkeen perustuva yhteiskunta jatkaa entisellään. Tuomarina toimii rokote, jonka sympatiat ovat kyllä Järjen puolella. Se on nimittäin Järjen kasvatti. Se ei kuitenkaan voi auttaa vaan kello määrää pelin kulun.
<BR><BR>
Ehtiikö rokote puhaltaa pilliin ennenkuin Tapa tekee voittomaalin? Vai saisiko Järki jostain uutta puhtia muuttamaan pelin luonnetta ja viemään voiton?
Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-81197706570996949092019-11-12T04:26:00.001-08:002019-11-12T04:27:04.094-08:00PyhiinvaellusMatka Gdanskiin on ay-tutkijalle ja toimijalle kuin katolinen pyhiinvaellus, sillä tuossa kaupungissa tapahtui vuonna 1980 ammattiyhdistysliikkeen mobilisaatio, jolla oli kauaskantoiset vaikutukset. Se oli osaltaan mukana kaatamassa koko neuvostojärjestelmää ja itäisen Euroopan kommunistisia diktatuureja. Tällainen matka edellyttää myös tavanomaista turismia enemmän perehtymistä, ja hainkin esiin kirjahyllystäni kolme aiheeseen liittyvää teosta. Yhden kuvitetun teoksen Solidaarisuusliikkeen lakosta kesältä 1980 sekä kaksi kirjaa liikkeen johtajasta Lech Walesasta, josta myös tuli Puolan presidentti myöhemmin rautaesiripun ja diktatuurien hajoamisen jälkeen (1990-1995). Näiden lisäksi luin Elzbieta Matynin tieteellisen artikkelin "The Lost Treasure of Solidarity" Social Research aikakauslehdestä vuodelta 2001.
<BR>
<BR>
Lakko sai alkunsa varsin erikoisesta tapahtumasta. Eräs naispuolinen nosturinkuljettaja Anna Walentynowicz Gdanskin telakalla sai potkut, jota työtoverit eivät hyväksyneet. Viittasivat muun muassa hänen olevan palkittu työntekijä. Vähitellen työläiset laativat 21 ohjelman vaatimuslistan. Julistus on kirjoitettu isolle vanerilevylle, joka nykyään on eurooppalaisessa ay-talossa Brysselisä sekä myös Solidaarisuusmuseossa Gdanskissa. Pikku hiljaa neuvotteluissa päästiin yhteisymmärrykseen ja työläiset saivat vaatimuksensa läpi. Vapaiden ammattiyhdistysten perustaminen ja lehdistön vapaus olivat tällaisia vaatimuksia, sekä myös poliittisten vankien vapauttaminen. Solidaarisuusliike laajeni koko Puolan alueelle ja valtion oli tehtävä myönnytyksiä työläisille. Tällaista vapaampaa aikaa kesti noin vuoden, jonka jälkeen kenraali Jaruzelski julisti sotatilan joulukuun alussa 1981, ja vapaudet poistettiin. Tämän ajanjakson aikana kuitenkin kansalaisyhteiskunta osoitti voimansa tavalla jolla siis oli kauaskantoiset vaikutukset. Syntyi monien eri alojen ja yhteiskunta-asemien välinen koalitio. Avain asemassa olleet metallityöläiset keskiössä, mutta lisäksi intellektuellit, katolinen kirkko, partioliike sekä taiteilijat toimivat yhteistyössä solidaarisuusliikkeessä. Lännen huomio kiinnittyi tapahtumiin ja myös Moskova ja Neuvostoliitto painosti Puolaa voimakkaasti, joten asialle tuli kansainvälispoliittiset mittasuhteet. Nämä yhdessä merkitsivät lopun alkua reaalisosialismille.
<BR>
<BR>
Solidaarisuusliikkeen opetuksiin kuuluvat paradoksit, että työläisiä ei välttämättä edusta ns. työväen puolue tai ns. työväen omistama valtio, vaan työläiset voivat olla itseohjautuva kansalaisliike (ja kategoria), jota voidaan edustaa eri tavoin, ja lisäksi paremmin tai huonommin. Se, että juuri työläiset nousivat kapinaan kommunistijohtoisessa maassa oli varsin osuvaa ja tehokasta immanenttia kritiikkiä järjestelmää kohtaan. Oli vaikea esittää itsensä työläisten oikeutettuna edustajana kun liikehdintä ja vastarinta nimenomaisesti syntyi ja tapahtui heidän parissaan. Mutta ei luonnollisesti myöskään olisi mahdottomuus että työläiset nousisivat kapinaan myös työväen puoluetta tai demokraattista hyvinvointivaltiota vastaan mikäli nämä vieraantuvat työläisten elinolosuhteista ja sosiaalisista tuotanto-olosuhteista. Toinen paradoksi on, että liikehdinnän käynnistyminen tapahtui varsin tavanomaisesta poikkevan <i>erilaisen </i>työntekijän kohtelun seurauksena. Mitalein palkittu, naispuolinen nosturinkuljettaja metallityömiesten joukossa telakalla ei edustanut keskimääräistä työntekijää. Solidaarisuus syntyi siis erilaisuudesta huolimatta, tai ehkä jopa nimenomaan sen johdosta.
<BR>
<BR>
Yhteiskunnallinen liikehdintä voi olla merkittävää ja vaikutusvaltaista. Valtaapitävät eivät yleensä voi ummistaa siltä silmiään tai olla ottamatta sitä huomioon. Mikäli kollektiivinen liikehdintä pääsee jatkumaan pitkään voi sillä olla suorastaan kumoukselliset seuraukset. Aina näin ei kuitenkaan ole. Mutta valtaapitävien näkökulmasta on oleellista yrittää saada liikehdintä loppumaan mahdollisimman pian. Näin ollen näemme myös monissa tapauksissa valtion taholta väkivaltaista voimankäyttöä liikehdinnän tukahduttamiseksi. Itä-euroopassa olivat tällaisia tilanteita Unkarin kansannousu vuonna 1956 ja Prahan kevät vuonna 1969, jolloin Neuvostopanssarit vyöryivät kaduille. Aivan viiime aikoina tällaista liikehdintää on nähty esimerkiksi Hong Kongissa, Turkissa ja Irakissa.
Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-12315749412422670892019-05-18T13:59:00.001-07:002019-05-19T02:52:12.860-07:00KommodifikaatioPalkkatyö merkitsee, että ihmisen työpanos muodostaa tuotteen tai tavaran, jolla on markkina-arvoa. Ihmisarvo markkinoilla määräytyy kommodifikaatiossa sen arvon mukaan mikä hänen työpanoksensa arvo on markkinoilla. Järjestelmissä, joissa ei ole sosiaaliturvaa, työttömyysvakuutusta, yleissitovia työehtosopimuksia ja muita suojaavia mekanismeja tällainen kommodifikaatio saa äärimmäiset ilmentymät, ja merkitsevät yksilölle varsin karua todellisuutta. Tällaisessa tilanteessa ihminen on markkinoiden armoilla ja hänet arvioidaan kuten mikä tahansa markkinoilla myytävä tuote. Ihminen ei koe, että häneen tällaisilla työmarkkinoilla suhtaudutaan lainkaan ihmisenä, vaan tuotteena ja objektina. Ihmiset kokevat myös, että he tällaisissa järjestelmissä ovat muiden kuin sosiaalisten suhteitten vaikutusten alaisena, koska he eivät koe voivansa vaikuttaa tällaisiin suhteisiin ja, että heillä ei ole vaikutusvaltaa tai kontrollia asioissaan (Israel 1973, 191).
</BR>
</BR>
Tanskalainen sosiaalipoliitikko Gösta Esping-Andersen on todennut, että pohjoismainen (sosialidemokraattinen) hyvinvointijärjestelmä toimii dekommodifikaationa, eli vähentää ihmisen markkinariippuvuutta. Se tekee sitä universalistisuutensa johdosta, jossa kaikki ovat oikeutettuja sosiaalivakuutukseen ja -palveluihin. Eivät ainoastaan sellaiset, jotka työskentelevät tai maksavat niistä. Yleensä sivistyneen yhteiskunnan kriteeri on, että ihmisen arvo lasketaan etupäässä muutoin kuin rahassa.
</BR>
</BR>
Kuluttajuus merkitsee myös kommodifikaatiota, ja se on sitä erityisesti yhteiskunnissa, joissa kulttuuritarjonta on lähes täysin kaupallista. Tällaisessa tilanteessa ihmisarvon määrittää hänen mahdollisuutensa kuluttaa. Ihmisten vaaitus on seurauksena tällaisesta, kuten Frankfurtin yhteiskuntafilosofit totesivat, ja seurauksena on kaiken mittaaminen rahassa. Rahasta puhuminen saa yhä suuremman merkityksen kaiken arvona, ja rahasta puhutaan jatkuvasti ja kaikissa yhteyksissä keskustellaan siitä mitä mikäkin maksaa. Maksuton kaupunkikulttuuri, ilmaiskonsertit ja yhteiset tilat, joissa ihmiset ilman maksua viettävät aikaa ovat ilmauksia dekommodifikaatiosta, ja vapauttavat ihmisiä.
</BR>
</BR>
Väestöpolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa ovat myös kommodifikaatioprosessit valloilla siinä määrin kuin uusia lapsia ja syntyvyyttä tai työperäistä maahanmuuttoa käsitellään lähestulkoon ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta, eli pelkästään työvoiman saatavuusnäkökulmasta ja huoltosuhteen kannalta.
</BR>
</BR>
Raportointi tämän hetkisistä hallitusneuvotteluista välittää myös tällaista kommodikaatioon ja vaaitukseen perustuvaa maailmankuvaa, jossa kaikki pitäisi mitata rahassa. Tämä on ongelmallista myös siitä näkökulmasta, että sosiaalisia prosesseja ja kehitystä voidaan ohjata hyvin paljon pelkän lainsäädännön avulla ilman, että sillä on finanssitaloudellisia vaikutuksia, eli vaikutuksia valtion- tai julkiseen talouteen. Mutta mikä tärkeintä, tällainen kommodifioiva näkökulma typistää ihmisen ja yhteiskunnan tavalla, jota ei voida hyväksyä. Samanlainen ajattelu on nimittäin ollut vanhuspalveluissakin esiintyneiden törkeyksien taustalla, jossa ihmishenki on määritelty rahassa eikä se ole ollut paljon arvoinen.
Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-83994641903798593392018-02-24T10:27:00.002-08:002018-02-24T12:13:15.345-08:00Brist på ledarskapI Finlands historia har statsmakten genomfört ett antal administrativa reformer som med tiden försämrat de svenskspråkigas möjligheter att få service på sitt modersmål. Det gemensamma för dessa reformer har varit försämringen av den territoriella basen för svenskspråkig service (McRae 1999). I allmänhet har detta skett genom fusioner av ämbetsdistrikt. Vissa frågor har medfört starka språk- och minoritetspolitiska åsikter och kring Finlands självständighet tog man också initiativ till ett starkare territoriellt skydd för svenskan, men det förverkligades aldrig. Enligt historikern Henrik Meinander (2015) berodde detta delvis på tveksamhet till och med inom gruppen, vilket ju iofs. är en indikation på hurudan gruppen är. Den kanske egentligen mera är en heterogen kategori, som består av några större grupper, såsom regioner, olika samhällsklasser, grupper med olika språkliga förmågor, olika organisations- och partianknytningar osv. </BR>
</BR>
Under de senaste åren har olika specifika frågor fått uppmärksamhet såsom Vasa sjukhusdistrikt och fulljoursfrågan, polisdistriktsfrågan, länsreformen, reformen av rättsväsendet och studentskrivningsreformen. Frågorna har dryftats i sin särskildhet, utan desto mera debatt eller diskussioner kring större strategiska frågor. Nu har vi en liknande förändringsprocess pågång i landskapsreformen, men i betydligt större omfattning, speciellt med tanke på dess sociala konsekvenser. Allt tyder på att förutsättningarna för de svenskspråkiga att få hälsovård på sitt modersmål försämras ytterligare i och med reformen. Privatiseringen och kommersialiseringen leder till en försämrad minoritetsservice, det är televisionens utveckling ett bevis på.</BR>
</BR>
Förutsättningar för att inse konsekvenserna av reformen på gruppnivå och gällande landets tvåspråkighet torde finnas. Men ingen diskussion förekommer om de "stora, ödesfrågorna" för finlandssvenskheten. <b>Varför kräver inte det svenskspråkiga etablisemanget att ett tvåspråkigt "landskap" bör grundas, som har till sin uppgift att inhandla hälsovårdstjänster på svenska?<i></i></b> Kårkulla samkommun kunde användas som modell för en sådan administrativ lösning och Folktinget kunde fungera som landskapsfullmäktige. Folktingsval har hållits i långa tider och man har skapat en fungerande modell för ett "landskapsparlament".</BR>
</BR>
Svaret på frågan ovan kan vara mångskiftande. Kanske man gör taktiska överväganden i resignationens tecken och funderar att inte ställa krav på utvidgad service under nuvarande regeringsperiod. Det skulle i så fall handla om att inte väcka en "språknationalistisk och imperialistisk" björn som man tror att sover. Men björnen kanske inte alls sover, utan följer gamla invanda metoden för att bli matad. Kanske det handlar om rädsla i den finlandssvenska politiska och kulturella eliten för att gruppmedlemmarna själva inte kommer att vara lojala med gruppen och de tydligare språkliga strategierna till fördel för svenskan. Detta kan också hänga ihop med regional splittring. Eller kanske det beror på allmän likgiltighet och vana att fungera på båda språken, dvs. en form för individualism som frånser reformers politiska och kollektiva konskevenser. I anslutning till detta det kanske också förekommer en nöjdhet med hur läget är och hur det utvecklats till det som det är. Eliter har ju ofta nytta av status quo.</BR>
</BR>
Men det är nog förvånande att inte massmedia eller politiska grupperingar eller finlandssvenska institutioner heller för den delen alls har dryftat frågan om att skapa ett tvåspråkigt, transregionalt och icke-spatialt (dvs. hela "Svenskfinland" täckande) landskap i So-Hä -reformen. Det kanske är just detta ledarskapsproblem och avsaknad av vision och strategi som innebär den stora utmaningen för Finlands tvåspråkighet.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-65487420623290899542017-03-25T09:25:00.000-07:002017-03-25T09:25:01.971-07:00EVVK eli bongaten vaaliuurnille<BR>
<BR>
Minä kirjoitan tämän erityisesti sinulle, joka et ole vihainen tai tyytymätön, vaan kerta kaikkiaan et jaksa tai viitsi välittää sellaisesta kuin äänestäminen, vaalit tai demokratia tai kansalaisvelvollisuus tai politiikka tai mistään muusta vastaavasta. Sinulle, joka et ole vihainen, etkä tyytymätön poliitikkojen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Sinulle, jolla on tarpeeksi miettimistä omissa asioissasi, ja haluat käyttää aikasi johonkin mukavampaan, mielekkäämpään ja viihdyttävämpään kuin mielestäsi typerään äänestämiseen.
Minä yritän suostutella sinua äänestämään. En kuitenkaan tällä kertaa tee sitä tavanomaisin keinoin, jolloin korostaisin demokratian tärkeyttä, vaikuttamisen mahdollisuutta, sitä että saa valittaa jos on äänestänyt tai muuten vaan kansalaisvelvollisuudella. ”Get a life” sä ehkä ajattelet tässä vaiheessa. Ajattelin nyt suostutella sinua juuri tällä, eli äänestämisen viihteellisellä arvolla. (Vaikka pidän sitä myös tärkeänä asiana).
<BR>
<BR>
<b>Bongaus kunniaan</b><BR>
Äänestäminen on melko harvinaista hupia, joka mahdollistaa oman asuinalueen väestön tarkkailun. Se on vähän kuin kunnan järjestämään teatteriesitykseen tai performanssiin menisi. Miten ihmiset nykysuomessa pukeutuvat? Kulkevatko vielä tuuliasuissa? Vai ovatko juhlapuvuissa tai trendivaatteissa? Entä onko vaalilautakunnassa yhtään tärkeää pönöttäjää, jonka nähdessään on pokassa pitämistä? Mitäköhän puoluetta hän edustaa? Olisiko demari, porvari vai piraatti? Entä nuo jonossa olijat? Ovatko kaltaisiani ”Evekkoja”, jotka lähtivät paikalle hupimielessä? Onko vaalikoppiin piirretty kirkkoveneitä? Entä kenellä ehdokkaalla on ”Number of the beast” ja kellä ”hätänumero” ja kenellä "kuusysi". Onko siellä yhtään tuttua listoilla, vaalilautakunnassa tai äänestysjonossa?
<BR>
<BR>
<b>Hyötyliikuntaa ja lenkkeilyä</b><BR>
No voihan sen lenkin suunnata myös äänestyspaikalle. Ja jonossa voi tankata urheilujuomaa tai lämmintä mehua. Suorituksen jälkeen voi toki myös käyskennellä after-pyhättöön, jossa ei sitten taatusti anneta-, pidetä- tai avata ääntä, vaan keskitytään puhtaasti tankkaukseen. Täytyyhän taas parin vuoden päästä suoriutua hyvällä tuloksella seuraavasta kerrasta.
<BR>
<BR>
<b>Passiivisen vastarinnan uudelleentulkinta</b><BR>
No ehkäpä huomasit vaalijulisteesta sen kouluajan kiusanhengen olevan ehdolla. Nyt on tilaisuus passivoida tämän ääni äänestämällä vastavetona hänen kovinta kilpailijaa. Kyllähän tuo vanha riesa kuitenkin itseänsä äänestää, niin äänestäppä kilpailijaa. Tämä on passiivista vastarintaa 2.0, jossa sohvalla makaaminen EVVK:ta hokien ei enää anna kunnon kiksejä. Naama punaisena vastustavan äänen antaminen on magee kokemus. Veri sykkii suonissa, ja mielessä takoo ”ähä kutti”!
<BR>
<BR>
<b>Starat ja idolit</b><BR>
Mutta oli siellä julisteessa myös kouluaikojen ope, joka kärsivällisesti auttoi ja neuvoi kun kasvaminen ja oppiminen tuotti tuskaa. Tuollehan voisit vaikka äänesi antaa. Ja onhan siellä myös entinen tv-kuuluttaja, joka esitteli sinulle lähestulkoon kaikki rakastamasi biisit ja bändit. Ja on siinä julisteessa vielä todellisia asiantuntijoita biologian, verotuksen, tietoturvan ja yhteiskunta-asioiden aloilta. Nuo ainakin tietävät mistä päättävät. Ja on siellä myös urheiluihmisiä, jotka varmasti jaksavat eivätkä hevillä väsähdä. Plus tietysti kaikki erilaisten ammattien ja elämänkokemusten edustajat. Kunpa olisi useampi ääni, että voisit antaa äänesi eri asioiden puolesta! Käy äänestämässä!
Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-89595491266638254462013-03-02T05:01:00.001-08:002013-03-02T06:47:05.826-08:00Tahaton kielellinen innovaatioTämä kirjoitus kiinnostanee enemmän ruotsinkielisiä ja kielitieteilijöitä kuin laajoja kansanjoukkoja. Harmi sinänsä populistien näkökulmasta, sillä Timo Soini tuli keksineeksi hienon uuden ruotsinkielen sanan tänään radion ruotsinkielisissä uutisissa. Tosikot jättäkööt lukematta!
</BR>
</BR>
Espoolaispoliitikkojen Soinin ja Haglundin valtakunnanpolitiikkaan liittyvässä kamppailussa (Haglund-Soini <font face="castellar"> I </font>- <i>"Attention to pretension"</i>) Soini, ruotsinkieltä puhuen, lanseerasi sanan Brägla tai Bräkla. Parin kirjaimen lausuminen oli mielenkiintoisella tavalla varmaan haastatteluäänityksen laadusta johtuen, hieman epäselviä, jolloin syntyi hyvä uudissana. Bräkla (lausutaan <i>breekla</i>) on yhdistelmä sanoista bräka ja prägla.
</BR>
</BR>
Bräka on lyhyt ääni, joka lähtee esimerkiksi lampaista. Sanakirjan mukaan se merkitsee mäkättämistä tai määkimistä suomen kielellä. Jos kyse on laulamisesta on sanan merkitys määkyä.
</BR>
</BR>
Prägla puolestaan merkitsee jonkin asian luonnehtimista. Siis toimintaa, jossa jollekin ilmiölle muodostetaan merkitys ja se kuvataan. Sanakirjan mukaan se suomeksi merkitsee leiman lyömistä tai sävyttämistä.
</BR>
</BR>
Bräkla/brägla voi siis toimia sanana, jossa joku tuo esiin pitkäkestoisia äännähdyksiä (lausumia), joissa luonnehtii jotakuta henkilöä, ryhmää tai ilmiötä. Jos jonkun lausumaa kutsutaan bräklandeksi, se merkitsee ettei sitä pidetä kovinkaan varteenotettavana tai arvovaltaisena lausumana. Bräkla on hieman halveksiva sana, ja poliittisessa keskustelussa sallitun rajamailla. Nyt kun se on keksitty, sitä täytyy välttää!Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-86942998776045139412012-10-29T11:45:00.001-07:002012-10-29T11:45:17.291-07:00Kunnallisvaalit Espoossa 2012Espoon sosialidemokraattien valtuustoryhmä on edelleen mukavasti monikulttuurinen. Vaikka valtuustoryhmässä ei enää ole ruotsinkielistä edustusta niin jäsenten parissa on eri uskontokuntien ja etnisten ryhmien edustusta. Tämä onkin hyvin tärkeää monikulttuurisen ja ihmisarvoisen Espoon rakentamisessa. Tämän päivän haasteisiin ei riitä menneisyyden Suomeen tähyileminen, eivätkä pelkästään menestyvät businesskanuunat ole oikeita edustajia nykypäivän haasteisiin vastaamisessa. Kuitenkin on myös hyvä, että valtuustoryhmässä on perinteisen sosialidemokratian pitkänlinjan edustajia mukana. Olen iloinen ja ylpeä sosialidemokraattisesta valtuustoryhmästä ja haluan onnitella kaikkia läpi menneitä! Kiitokset myös professori Fredrik Almqvistille pitkäaikaisesta ruotsinkielisen sosialidemokratian edustamisesta Espoon valtuustossa! Omat ääneni lisääntyivät taas ja sain lähestulkoon ilman kampanjointia 103 ääntä. Haluan kiittää kaikkia minua äänestäneitä ja toivottaa kaikille hyvää loppuvuotta!Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-21663783084391142012-09-08T03:43:00.004-07:002012-09-08T03:43:54.458-07:00Maahanmuuttaja-asiat kuntaministerilleSuomessa voitaisiin vahvistaa kuntaministerin salkkua keskittämällä maahanmuuttoasioiden hallinto kunta-asioiden toimialaan, ja siirtämällä tarvittavat ja oleelliset resurssit (sekä toiminnot ja toimistot) kunnan hoidettavaksi.
</BR>
Maahanmuuttoasioiden hallinto on tällähetkellä hajaantuneena monen eri hallinnonalan kesken. Tämä luo ongelmia politiikan ja toimenpiteiden yhteensovittamisessa, ja maahanmuuttajien kontakti yhteiskunnallisten palveluiden ja viranomaisten kanssa on monimutkaista ja hämmentävää. Nyt ollaan yhteydessä poliisiin lupa-asioiden osalta. Työ- ja elinkeinotoimistot hoitavat työllistymisasioita. Kunnalliset toimijat huolehtivat perustoimeentulosta, koulutusasioista, osittain kielenopiskelusta sekä asumisasioista. Lisäksi on vielä muitakin viranomaistahoja mukana hallinnoimassa maahanmuuttoasioita. Voimassa on siis varsinainen hallinnollinen "sillisalaatti".
</BR>
Kunta olisi sopiva hallinnollinen yksikkö maahanmuuttoasioiden hoitamiseen (pääkaupunkiseutua lukuunottamatta, jossa metropolivaltuusto voisi huolehtia tästä hallinnonalasta). Kunnallisella tasolla monien asioiden kuten asumisen, työnsaannin ja toimeentulon, sekä päivähoidon ja koulutuksen yhteensovittaminen on helpompaa kuin jos asioita hallinnoivat osittain valtiolliset (eri ministeriöiden alaiset) ja osittain kunnalliset viranomaistahot. Kunnalliset monikulttuuriasiain neuvottelukunnat voisivat myös nopeasti antaa palautetta eri toimenpiteiden toimivuudesta ja nostaa esiin olemassa olevia ongelmia.
</BR>
Kuntaministerin yhteyteen voitaisiin tällaisen reformin yhteydessä myös laatia perusteellinen uudistus kunnallisen itsehallinnon osalta. Kuntaliitosten yhteydessä kunnallinen itsehallinto on ollut liikkeessä, ja pelisäännöt ovat oleet monelta osin epäselvät (esim. Sipookysymys). Sitten kun kunnat osoitetaan huolehtimaan maahanmuuttoasioista (lupa-asioita lukuunottamatta), tulee kunnille ohjata asiaan tarvittavat resurssit sekä myös määritellä asiaa koskeva liikkumavara.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-20430284905712583102011-10-04T11:14:00.000-07:002011-10-04T11:16:22.449-07:00Hyvä maaMiten hyvä maa ja yhteiskunta tulisi määritellä? Tämä on kysymys, jota yhteiskuntatieteilijät tieteenalojen laidasta laitaan ovat miettineet. Elintaso ja onnellisuustutkijat ovat olleet eturivissä tässä pohdinnassa ja Erik Allardtin <em>"Att ha, att älska, att vara. Om välfärd i Norden"</em> (1975) on aihealueen klassikko. Nationalismin tutkijat ovat analysoineet niitä tapoja ihannoida kotimaata, joita on esiintynyt kansallismielisten, eli nationalistien keskuudessa. Esimerkiksi 1800-luvun romanttisessa nationalismissa esitettiin kulttuurinen ja kielellinen yhteisö kasvikunnallisilla vertauksilla. Näissä kansakuntaa verrattiin kasviin, jolla tulee olla oikeus kehittyä itsenäisesti ja tulee olla lupa puhjeta kukkaan. Nationalismin tutkimuksessa on kuitenkin esiintynyt kriittisia äänenpainoja kansallismielisten taajaan esiintyvälle taipumukselle määritellä kotimaan hyvyys muita ulossulkevilla, ja jopa rasistisilla tavoilla.<br /><br />Hyvän maan tunnusmerkit täyttyvät Pohjoismaiden kohdalla monelta osin. Maat menestyvät kaikissa kansainvälisissä vertailuissa. Ne ovat inhimillisen kehityksen kärjessä, teknologisesti edistyneitä, maita joissa koulutus on maailman huippua, lasten ja naisten oikeudet maailman parhaimmistoa ja aineellinen hyvinvointi on maailman huippua ja tasa-arvoisimmin jaettua. Silti tyytymättömyyttä, vihaa ja katkeruutta esiintyy paljon. Lisäksi ihmisten omat henkilökohtaiset ongelmat täyttävät monien mielen ja synnyttävät pahoinvointia. Aika ajoin nämä johtavat kauhun valtakuntaan. <br /><br />Mitä siis olisi tehtävissä, jotta näistä maista tulisi vieläkin parempia? Edesmennyt kirjailija ja kansanedustaja Tommy Tabermann esitti aikoinaan rakkauslomaa ihmisille. Vaikkakin tällaiset aloitteet menevät liian pitkälle ihmisten yksityiselämän sääntelyssä, josta Jürgen Habermas varoittaa, on niissä kuitenkin hyvänä lähtökohtana inhimillisen kestävyyden lisääminen. Samoin kuin kestävyysurheilussa on peruskunnon ja lihaskunnon rakentaminen edellytyksenä menestykseen, tulisi ihmisten kestävyyttä yhteiskunnallisessa murroksessa ja suhdannevaihteluissa parantaa. Tämä ei tapahdu pelkästään vetoamalla sisuun ja kehottamalla syömään silakkaa. Tarvitaan muita välineitä. Koulutus on parhaiden joukossa, ja olisi syytä kehittää peruskoulua kestävyyttä parantavaan suuntaan, esimerkiksi viihtyvyyttä ja ilmapiiriä parantamalla. Nuorille tulisi kehittää kestävyyttä lisääviä mielekkäitä toimintamuotoja, jotka ottavat erityisesti huomioon ne psyykkiset haasteet, joita identiteetin rakentamiseen liittyy erityisesti sellaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa kaikki on murroksessa. Lisäksi aikuisille tulisi kehittää sellaisia koulutuksia ja kurssikokonaisuuksia, jotka parantavat inhimillistä kestävyyttä vaativissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Sellaisessa tilanteessa on kyse laajemmasta valmennuksesta kuin pelkkien työmarkkinavalmiuksien kehittämisestä.<br /><br />Yhteiskunnallisten rakenteiden osalta pohjoismaat ovat hyvien maiden joukossa. Ne ovat lähestulkoon niin hyviä kuin historian ja empiirisen kokemuksen valossa maailmasta voi löytyä. Mutta, jotta kehitys voisi edetä tällä saralla tulisi myös ihminen ottaa vielä paremmin huomioon, ja tällä tiellä voisi inhimillnen kestävyysvalmennus olla toimiva menetelmä matkalla kohti vieläkin parempaa maata.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-9751798237438101062011-08-18T01:46:00.001-07:002011-08-28T06:48:23.380-07:00TulevaisuuskuvatNäinä aikoina tekee mieli pohtia minkälaisia tulevaisuuskuvia ihmisille ja erityisesti nuorille ja lapsille tarjotaan. Mikä on vallitseva näkemys tulevaisuuden suunnasta ja asioista, joita tulevaisuus tuo meille tullessaan?
<br />
<br />Sodan jälkeinen aika aina 1980 luvun lopulle saakka oli edistyksen ja kehityksen aikaa. Ihmiset luottivat tulevaisuuteen ja näkivät kuinka uudet teknologiset kojeet sekä kodinkoneet paransivat elinolosuhteita ja kehittivät asioita eteenpäin. Teknologia antoi lupauksia onnellisesta tulevaisuudesta, jossa ei tarvinnut enää raataa entisen lailla. Uhkana ja vaarana oli kylläkin ydinsota maailman kaksnapaisuuden ja kylmän sodan johdosta. Mutta ihmisten arkielämää luonnehti edistys. Myös kulttuurissa ja taiteessa esiintyi suuremmassa määrin optimistisia tulevaisuuskuvia. Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future) on esimerkki tällaisesta hyväntahtoisesta ja optimistisesta science fictionista.
<br />
<br />Science fictionin tulevaisuuskuvat ovat nykyään pikemmin dystopioita kuin utopioita. Waterworld on poikkeus, joka alkaa kaaoksesta ja kaikkien sodasta kaikkia vastaan mutta johtaa lopulta uuden mantereen löytämiseen, jossa ihmisillä on mahdollisuus rakentaa onnellinen tulevaisuus. Lars von Trierin uusi filmi Melancholia ja useat avaruusfilmit esittävät dystopioita ja kauhuista koostuvaa tulevaisuutta. Se mikä useissa nykyfilmeissä edustaa edistystä on aina vain taitavammat ja erikoistehosteisemmat tavat esittää maailmanloppu.
<br />
<br />Ympäristöongelmien käsittely on myös apokalyptistä ja synnyttää toivottomuutta monissa ihmisissä. Mielestäni on vastuutonta tarjota nuorille ihmisille pelkkiä pessimistisiä tuhoskenaarioita!
<br />
<br />Mielekäs elämä edellyttää tietynlaista realistista optimismia ja uusia projekteja, joilla tulevaisuutta rakennetaan. Ihminen on siitä erikoinen eläin, että se ei ole pelkästään tuomittu sopeutumaan olosuhteisiin vaan voi itse muokata historian kulkua ja rakentaa tulevaisuuttaan. Tämä on ollut moderniteetin ja valistuksen projekti ja se on kantanut pitkälle. Vaikka sen seuraukset eivät toki ole yksiselitteisen myönteiset, ovat tulokset kuitenkin pääosin myönteisiä ihmiskunnan hyvinvoinnin, onnellisuuden ja vapautumisen osalta. Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-83393133078824320382011-08-01T05:29:00.000-07:002011-08-01T05:54:04.891-07:00EloElämä jatkuu heinäkuun tapahtumien jälkeen. Uudestaan aloittaminen on usein vaikeaa. On ehkä tapahtunut asioita, joiden jälkeen mikään ei ole entisellään. <br /><br />Sitähän historia tarkoittaa, että olosuhteet ja tulevaisuus muuttuvat peruuttamattomasti. Mutta arvokkaasta on syytä pitää kiinni historian myllerryksessä. <br /><br />Haluan välittää syvimmän osanottoni Norjan surunäytelmän uhreille ja heidän omaisilleen sekä koko kansainväliselle sosialidemokraattiselle liikkeelle.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-79461679666874021452011-06-28T14:59:00.000-07:002011-06-30T13:57:47.399-07:00Suunnitelmallinen tulevaisuusMaassa on uusi hallitus, joka syntyi pitkän prosessin ja erinäisten vaikeuksien kautta. Mikä sitten tulee olemaan tämän vastasyntyneen tulevaisuus? Hallitusohjelmaa luotaessa tehtiin perusteellista työtä, jota uusi hallitus nyt ryhtyy toteuttamaan. Ohjelma sisältää hyviä tavoitteita muun muassa eriarvoisuuden poistamiseksi ja harmaan talouden vähentämiseksi. <br /><br />Hallitusohjelman täytäntöönpano ei sinänsä takaa menestyksekästä siirtymistä tulevaisuuteen, vaan suunnittelemattomia ja odottamattomia asioita ja kehityskulkuja tulee aina hallituksen eteen. Tämän myös edellinen hallitus tuli huomaamaan kautensa lopulla finanssikriisistä johtuneessa taantumassa ja euroalueen kriisissä. Mutta tulevaisuuteen on mentävä halusi tai ei, sillä tulevaisuus tulee vastaan omine haasteineen. Silti jo hallitusohjelmakin on synnyttänyt vastarintaa jopa hallituspuolueiden parissa. Irtiottoja on syntynyt jo alkumetreillä. <br /><br />Elämme kuitenkin suunnittelun aikakautta. Werner Bergmann on kirjoittanut kuvaavasti tulevan ajan haltuunotosta. Tulevaisuus pyritään ottamaan haltuun utopian, vallankumouksen, sosiaalipolitiikan sekä lopulta teknologian ja suunnittelun avulla. Nyky-yhteiskuntaa kuvaavat erityisesti jälkimmäiset kaksi tulevaisuuden hallinnan keinoa, joiden avulla pyritään vähentämään tulevaisuudessa esiintyvää epävarmuutta. Tulevaisuus tehdään osaksi nykyisyyttä, asettamalla siihen nykytilanteen ominaisuuksia, tai soveltamalla nykypuitetta, jonka tunnusmerkkejä kirjataan eteenpäin suunniteltavaan tulevaisuusajankohtaan saakka. Tämä on tulevaisuuden järkiperäistämistä, jonka haittana on myös elo rationalisuuden rautahäkissä, käyttääkseni Max Weberin terminologiaa. Sen vuoksi ihmiset myös pyrkivät tiettyyn spontaanisuuteen ja esimerkiksi lomalla pyrkivät irrottautumaan kalenterin ja aikataulujen paineesta. Mutta tavoitteellinen suuntautuminen tulevaisuuteen edellyttää tulevaisuuden epävarmuutta vähentävää toimintaa spontaniuden ja improvisaation kustannuksella.<br /><br />Uusi hallitus on suuntautunut tulevaisuuteen toisin kuin mikäli hallitus olisi koostunut nykyisistä oppositiopuolueista. Perussuomalaiset romantisoivat suomalaisen yhteiskunnan historian ja ihanteena toimii kutakuinkin Koivusalolainen kuvaus 1950-luvun Suomesta. On hyvä ettei maa mene tulevaisuuteen siirtymällä mentaalisesti menneisyyteen! Keskustapuolueen kiinnittyminen agraarisektoriin, sekä viime vuosien kategorinen uusliberalismi edustavat myös menneisyyden ajamista tulevaisuudeksi. Agraarit tuotantosektorit ovat tilastojen valossa vuosien saatossa menettäneet merkitystään ja uusliberaali talousmalli on viime aikojen finanssikriiseissä ja euroalueen ongelmissa osoittautunut kestämättömäksi. Valtio tarvitaan lopulta aina kuitenkin pelastamaan pulasta, ja vain valtio voi sen tehdä koska sillä on käytössä menneiden, nykyisten ja tulevien sukupolvien työ sekä lainsäädäntövalta.<br /><br />Tulevaisuus kohdataan modernissa yhteiskunnassa suunnitelmallisesti, strategisesti ja ohjelmia rakentaen. Tämä ei takaa onnistumista mutta luo sille välttämättömät edellytykset.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-35023765605280069802011-05-02T11:07:00.001-07:002011-05-02T11:21:52.146-07:00Maailman rauhallisin kansaVietin vaalien jälkeisen ajan Turkissa lomailemassa, ja jouduin lomankin aikana hieman tekemään töitä. Tähän tarkoitukseen löytyi sopivasti nettikahviloita, ja kun sain näppäimistöasetukset järjestykseen onnistui myös kirjoittaminen kivasti. <br /><br />Eräässä nettikahvilassa, jossa viihdyin useampana päivänä kahvilan erittäin ystävällinen ja älyllisesti notkea noin 35 vuotias omistaja oli kiinnostunut käymään keskusteluita ajankohtaisista asioista. Tämä on ollut minulle rakas harrastus nuoruudesta saakka ja muistinkin kaiholla interrailiani vuonna 1989, jolloin keskustelin ihmisten kanssa läpi Euroopan, molemmin puolin rautaesirippua ja vielä Egyptissäkin, jonne matkani suuntautui.<br /><br />Nettikahvilan pitäjä osoitti oma-aloitteisesti suurta kunnioitusta Suomea kohtaan ja ylisti suomalaisia maailman rauhallisimmaksi kansaksi. Hän oli tietoinen Suomen vaalituloksesta, ja analysoi myös sitä ymmärtäen kansalaisten tyytymättömyyden syyt. Työttömyys, sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu, finanssikriisi, euroalueen kriisi ja globalisaation kielteiset vaikutukset esiintyivät hänenkin analyysissään. <br /><br />Kuitenkaan hän ei päätynyt pitämään suomalaisia rasistisina ja vihamielisinä ihmisinä, vaan kehui Suomen panosta maailmassa. Tämä lämmitti sydäntä ja mieltä ja sai minut ajattelemaan, että poliittiset suhdanteet vaihtelevat, mutta Suomesta ei varmaan helpolla enää saa valtavan muukalaisvihamielistä ja eristäytyvää kansakuntaa. <br /><br />Vappumarssien ja -juhlien runsas väenpaljous ja myönteinen ilmapiiri myös tuki tätä vaikutelmaa. Ehkä suomalaiset sittenkin kohtuuden väkenä estävät heiluria heilahtamasta laidasta toiseen ja äärimmäisten ilmiöiden esiinnousun.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-91748260077879111712011-03-24T02:40:00.000-07:002011-03-26T12:33:03.312-07:00Poliittinen todellisuus ja edustusEräs sosiologiseen aikalaisdiagnoosiin liittyvä tilaus ja tarve on sosiologi Arto Noron (2000) toimesta kuvattu seuraavasti: <br /><br /><span style="font-style:italic;">"Moderniteetin käsitteen avulla tulkiten voidaan sanoa (nykyhetken) ajanhenkeä tavoittelevan aikalaisdiagnoosin tulevan tärkeäksi yhteiskunnallis-kulttuurisessa tilassa, jossa taiteelliset avantgardeliikkeet seuraavat toinen toistaan 'vallankumouksellisessa monimielisyydessään'; yleisen mielipiteen tunnelmat vaihtelevat alinomaa; muodin ja siis makumme vaihtelu on voimakasta, ja suurkaupunki on kirjavien elämäntyyliemme tila." </span><br /><br />Samalla tavoin politiikassa vaihtelevat muotivirtaukset ja ajatukset siitä mikä kulloinkin on oikea yhteiskuntanäkemys. Tämäkin perustelee yhteiskuntatieteellisen aikalaisanalyysin käyttöä. Usein politiikan muotivirtaukset vaihtelevat jopa niin nopeasti, että huomataan varsin pian vaalien jälkeen asetelman muuttuneen ja ajan kulkeneen vaalit voittaneen puolueen ohjelman ohi, ja sitten ollaan<span style="font-style:italic;"> "ellei ihmeitä tapahdu"</span> nalkissa voittajaan neljä vuotta. Näin taisi käydä Kokoomuksen lanseeraamaan tasa-arvo tupon osalta. Neljä vuotta sitten Kokoomus ratsasti uuskielellä työväenpuolueesta ja uudistuksesta ja leimasi sosialidemokratian vanhan edustajaksi. Nyt populistiset Perussuomalaiset käyttävät vastaavan luonteista retoriikkaa väittäessään kaiken ennen olleen paremmin ja asioiden ratkeavan parempaan suuntaan mikäli palataan takaisin kansalliseen suomalaiseen yhteiskuntaan, joka eristäytyy, ei osallistu globalisaatiokehitykseen eikä halua joutua tekemisiin <span style="font-style:italic;">"vieraiden vaikutusten"</span> kanssa.<br /><br />Länsimaisessa yhteiskunnassa on jo pitkään esiintynyt edustuksellisuuden kriisi, ja ihmiset ovat tietoisia varsin yksityiskohtaisistakin ja erikoistietoja vaativista asioista kuten ydinvoima, talous, geneettisesti manipuloidut elintarvikkeet ja he vaativat tämän johdosta vaikutusvaltaa kyseisiin asioihin liittyvässä päätöksenteossa (Cohen & Kennedy 2000, 293-294). Muutos on haastanut edustuksellisen demokratian sekä asettanut uusia vaatimuksia päätöksentekijöiden viestintäkyvylle. Yhtenä kehitystrendinä on ollut äänestysaktiivisuuden lasku edustuksellisen demokratian legitimiteettiongelman ilmentymänä, toisena ei-hierarkkisten ruohonjuuriliikkeiden lisääntyminen ja kolmantena populistien nousu ympäri Eurooppaa. <br /><br />Populistit ottavat lähtökohdakseen usein sellaisen suoran vastaavuuden edustuksellisuuden, jossa edustettavien tulee muistuttaa suoraan edustettavia. Mutta täytyisi muistaa, että edustuksellisuudessa edustajat myös täydentävät edustettavia sellaisilla tiedoilla, taidoilla ja ominaisuuksilla, joita edustettavilla ei ole, mutta vievät edustettavien viestin päätöksentekopöytiin, joihin näillä ei ole pääsyä (Ankersmit 2002). Tätä edustuksellisen järjestelmän ominaisuutta eivät populististit ole halunneet hyväksyä. <span style="font-style:italic;">"Helppoheikki"</span> -ratkaisuilla ollaan lähdetty siitä, että kuka vain tietää miten asiat pitää hoitaa.<br /><br />Jotain merkittävää poliittisessa todellisuudessa on muuttunut muotivirtausten vaihdellessa nopeasti, eivätkä ihmiset katso pidemmällä aikavälillä saavutettuja tuloksia ja näyttöjä tai edellytä kokemusta ja vastuullisuutta päätöksenteossa. Poliittinen muisti ja muotitietoisuus rakentuu suurin piirtein iltapäivälehtien oikkujen mukaisesti ja poliittiset voimasuhteet voivat muuttua merkittävästi ennen vaalia olevien viimeisten viikkojen aikana. Tällä on myös rakenteellisia syitä kun ihmiset eivät enää ole yhtä sidoksissa ammattiinsa, koulutukseensa, asuinpaikkaansa tai yhteiskuntaluokkaansa kuin ennen. <br /><br />Mutta on myös muistettava, että demokratian kuninkaita ovat liikkuvat äänestäjät, eli ne jotka vaihtavat äänestyskäyttäytymistään ja vaikuttavat siten vaalin tulokseen.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-78699522696749945032011-02-12T01:01:00.000-08:002011-02-12T01:26:29.292-08:00Kaikki pelaa kaikkien kanssa!Helsingin Sanomissa oli torstaina 10.2 nerokas mielipidekirjoitus, jonka on kirjoittanut Kimmo Vanhamäki, tuusulalainen juniorijalkapalloilussa toimiva autodidakti valmentaja, eli itseoppinut. Voisi todeta kirjoituksen pohjalta, että toivottavasti tulevat mahdolliset valmentajakurssit eivät tuhoa oikeaa näkemystä jalkapalloon ja elämään, ja voi myös todeta, että Kimmo on valmis opettamaan suomalaisessa (juniori)urheilussa, työelämässä ja kaikessa muussakin toiminnassa olevia ihmisiä jo tämän mielipidekirjoituksessa esitetyn näkemyksen pohjalta.<br /> <br />Kimmo esittää, että juniorijalkapalloilussa voitaisiin lasten terveen itsetunnon kehittymisen sekä mukavien harrastuselämysten vuoksi kehittää Palloliiton ajatusta "kaikki pelaa" eteenpäin muotoon kaikki "pelaa kaikkien kanssa". Tämä on nerokas ajatus, joka asettaa kehittymisen vastuun sinne mihin se kuuluu, eli valmentajien ja toiminnassa mukana olevien aikuisten korvien väliin. Vielä tänä päivänä on aivan liian tavallista, että mukana olevat vanhemmat istuttavat oman elämänpiirinsä patologioita (ts. sairauksia) lasten harrastustoimintaan. Usein hämärillä ja epäselvillä ideoilla menestyksestä ja huippu-urheilijoiden jalostamisesta. Lasten harrastuksen ollessa kyseessä se ilmentää vakavaa väärinkäsitystä ja ymmärtämättömyyttä asioiden tärkeysjärjestyksestä. He ovat sitäpaitsi suorastaan haitaksi huippujen kehittymiselle yhteiskunnassa, jonka väestöpohja ei salli yhdenkään yksilön "kadottamista" tai "pudottamista" joukkueesta.<br /><br />Ajatus siitä, että kaikki pelaa kaikkien kanssa kehittää pelaajia kun opitaan olemaan tekemisissä erilaisuuden kanssa. Se kehittää taidollisesti, älyllisesti ja moraalisesti. Joukkuetaidot kehittyvät toisin sanoen. <br /><br />Kimmo kiinnittää huomiota siihen, että Suomi työelämän kiusaamistutkimuksessa osoittautui olevan maailman kärkeä. Tämä kertoo jotain olevan pielessä suomalaisessa yhteisössä. Jäävuoren huippu junioriurheilussa on Pohjanmaalla tapahtunut välikohtaus, jossa jääkiekkovanhempi pelin jälkeen löi viisitoista vuotiasta tuomaria. Mutta se on samalla oire kyvyttömyydestä hallita tunteita ja toimia yhdessä muiden kanssa, joka tätä maata valitettavasti kaiken huippusuorittamisen ohessa vaivaa.<br /><br />Voisimme ottaa oppia esimerkiksi Tanskasta, jossa esiintyy usein viljelty filosofia "de må vaere plads for oss alle", eli "meille kaikille täytyy olla tilaa". Se hyväksyy erilaisuuden ja välttämättömyyden tulla erilaisuuden kanssa toimeen. Kaikilla on olemassaolon oikeutus! Toinen paikka, josta voimme oppia on Intia, jossa valtava erilaisuus ja väestötiheys kuitenkin mahdollistaa fyysisesti tiiviin rinnakkaiselon ja kanssakäymisen (jopa lehmien kanssa) ilman suurempia konflikteja ja väkivaltaa.<br /><br />Ehkä kaiken pohjalla on kuitenkin asioiden tärkeysjärjestyksen muistaminen eli se, että minkään pelin oma sisäinen logiikka ei saa tulla ihmisenä olemisen ja kohtuuden tielle.<br /> <br />Kiitos Kimmo kirjoituksestasi! Kannatan ajatustasi "Kaikki pelaa kaikkien kanssa".Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-8305298574389386852011-01-01T12:55:00.001-08:002011-01-02T12:28:13.469-08:00Järjen aikaMax Weber on kirjoittanut modernin yhteiskunnan synnystä järjen voittona perinteestä. Järkiperäiset toimintatavat ovat Weberin mukaan voittaneet mystiikan ja perinteen sanelemat pakot ja mullistaneet maailmaa. <br /><br />Monelta osin tämä pitääkin paikkaansa, ja esimerkiksi tieteellinen tieto on syrjäyttänyt monet mystiset uskomukset ja luulot. Mutta lopputulos ei ole niin yksiselitteisen selkeä kuin Weberiä lukemalla voisi ajatella, vaan uskonnolliset ja rationaaliset elementit ovat jatkuvasti läsnä ihmiselossa ja yhteiskunnassa vielä näinäkin päivinä. <br /><br />Esimerkkinä voi mainita joululahjojen antamisen. Jos ihmiset toimisivat rationaalisesti he antaisivat jouluaattona lahjakortteja toisilleen kehotuksella ostaa jotain määrättyä lahjakortin summalla. Näin lahjan saajat voisivat joulun jälkeen kävellä kauppoihin ja ostaa samat tavarat alennusmyynneistä halvemmalla kuin ennen joulua. Koska onhan se nyt tyhmää maksaa turhan takia enemmän kuin olisi tarpeen! Jouluna voitaisiin sitten lahjakorttien lisäksi antaa sellaisia lahjoja, jotka eivät ole ostettavissa ja jotka on esimerkiksi lahjanantajien itsensä valmistamia. Lisäksi jouluaatto olisi tällöin lupauksia antava, kun ihmiset voisivat odottavaisesti katsoa eteenpäin siihen hetkeen kun itse pääsevät lahjansa kaupasta hakemaan. No joka järjestelmässä on hyötynsä ja haittansa, enkä ole vakuuttunut tällaisen menettelyn onnistuneisuudesta.<br /><br />Mutta monessako perheessä toimitaan tällä tavoin? Enpä usko, että kovinkaan monessa vaan jouluna annetaan tavarat tavaroina ja ne ostetaan joulun alla kalliimpaan hintaan jolloin tunnearvo itse asiassa nostaa niiden hintaa päinvastoin kuin usein tunnearvolla tavanomaisesti tarkoitetaan. Tämä on perinteen noudattamista pikemmin kuin Weberin kuvaamaa järkiperäistä modernia toimintaa.<br /><br />Perinteet elävät vieläkin vahvoina, vaikkakaan ne eivät ole enää itsestäänselviä vaan perusteltavissa elämänpoliittisina valintoina niinkuin Giddens osuvasti kirjoittaa tekstissään elämästä jälkitraditionaalisessa yhteiskunnassa (Living in a post-traditional society).<br /><br />Hyvää uutta vuotta!Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-39657916202293598212010-11-23T13:57:00.000-08:002010-11-23T14:30:08.201-08:00Tilanteen määrittely ja todelliset seurauksetIhmisellä on tulkinnan taito, eikä hän reagoi automaattisesti erilaisiin ärsykkeisiin. Ihminen tulkitsee ärsykkeen ja määrittelee tilanteen tulkintansa pohjalta. Sen jälkeen hän elää tulkintansa mukaisesti. Eräs sosiologian klassikoista, William Irwing Thomas määritteli tämän seuraavasti: <span style="font-style:italic;">"jos ihminen ajattelee jonkin asian olevan totta, niin tämä tulee todeksi seurauksiltaan"</span> (Thomas & Thomas 1927). Tämä siis merkitsee, että ihminen yksinkertaisesti alkaa elää tilanteenmäärittelynsä mukaisesti.<br /><br />Politiikassa tämä pätee enemmän kuin monessa muussa asiassa. Urho Kekkonen määritteli (Pirandellon näytelmää lainaten) jo aikanaan, että <span style="font-style:italic;">"niin on jos siltä näyttää"</span>. Sillä on yleensä tarkoitettu tilanteenmäärittelyn saavan todellisen luonteen, riippumatta objektiivisista tosiasioista, ja on sovellettu esimerkiksi yksittäisten poliitikkojen julkisuuskuvaan. Mutta sen voi katsoa myös viittaavan mahdollisuuteen saada asiat näyttämään tietyllä tavalla. Politiikkaan tämä näkökanta pätee erityisen hyvin sen vuoksi, että todellisuutta voidaan muokata päätöksenteossa. Tavallisessa arkielämässä ollaan monien pakkojen, historiassa muodostuneiden välttämättömyyksien ja rutiinien vankeina, eikä tilanteenmäärittelyitä edes tehdä kovinkaan selkeän tietoisuuden pohjalta. Mutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tilanne on toinen.<br /><br />Nyky-yhteiskuntaa leimaa monien aikaisempien pakkojen katoaminen ja taloudellinen yltäkylläisyys. Ei kuitenkaan kaikkia ihmisiä, mutta suurta enemmistöä. Tämä merkitsee, että tuo vuorovaikutukseen perehtynyt sosiologinen suuntaus (symbolinen interaktionismi) on aiempaa pätevämpi (kuten Giddens määritteli tilanteen Blairille) ja ihmisten elämä myöhäismodernissa on elämänpoliittisten uusien valintojen (second chances) näyttämö, jossa elämää ei ole "lyöty lukkoon" ja määritelty ennalta mitenkään yksiselitteisesti tai peruuttamattomasti.<br /> <br />Poliitikkojen on kuitenkin muistettava, että on selkeitä aste-eroja arkielämän ja poliittisen elämän välillä tässä uudelleenmäärittelyn mahdollisuudessa. Tämä sisältää paradoksin, jossa lähestulkoon "kaikkivaltias" politiikka voi olla legitiimiä vain tunnustaessaan kansalaisille kykenemättömyytensä poistaa kaikkia pakkoja ihmisten elämästä ja myöntäessään vaikeuden luoda ihmisten elämään jatkuva tilanteenmäärittelyn ja uusien mahdollisuuksien vapaus. Mutta tämän ongelman tunnustaminen ei kuitenkaan merkitse, etteikö tuota arkielämän vapautta pitäisi yrittää politiikan puitteissa luoda.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-16720907238817771562010-10-22T02:32:00.000-07:002010-10-22T06:52:49.238-07:00SosiaalivakuutusSuomen tunnetuin sosiologi Erik Allardt (1985, 246-249) luetteli sosiologian oppikirjassaan hyvinvointivaltion yhteiskunnalliseksi instituutioksi, joka on edesauttamassa yhteiskunnan funktionaalisten välttämättömyyksien toteuttamisessa. Yhteiskunta ei pysy kasassa itsestään, vaan siinä täytyy olla erilaisia instituutioita, jotka hoitavat määrättyjä asioita ja tarjoavat siten yhteiskunnalle funktionaaliset edellytykset säilyä. <br /><br />Instituutioille on ominaista pitkäaikaisuus ja vakaus, jolloin ne pysyvät olemassa vaikka ihmiset vaihtuvat. Esimerkiksi koulutus- ja kasvatusjärjestelmä on organisoimistapojen ja tarjottujen sisältöjen osalta muuttunut vuosisatojen kuluessa, mutta instituutiona se on ollut olemassa pitkään. Kasvatustehtävä on täytynyt hoitaa kaikkina aikoina ja kaikenlaisissa yhteiskunnissa. Tästä historiallisen pitkäaikaisuuden näkökulmasta hyvinvointivaltio ei ehkä täytä yhteiskunnallisen instituution edellytyksiä, sillä se on varsin uusi keksintö. Mutta se on eittämättä keskeinen yhteiskunnallisten funktioiden kuten kasvatuksen, hoivan ja työvoiman tarjonnan hoitamisessa.<br /><br />Sosiaalivakuutuksella on tästä näkökulmasta erityisen tärkeä tehtävä yhteiskunnan säilymisessä. Sosiaalivakuutus toimii periaatteessa niin kuin mikä tahansa ”kaupasta ostettu” vakuutus, mutta on parilla oleellisella tavalla erilainen.<br /> <br />Ensinnäkin sosiaalivakuutus ei vakuuta pääasiassa hetkellistä tai aineellista vahinkoa, vaan elämänkaareen liittyvien riskien osalta. Pakolliset työtapaturmavakuutukset ovat kylläkin olemassa hetkellisten onnettomuuksien osalta, mutta pääosin sosiaalivakuutus on elämäntilanteisiin ja –vaiheisiin liittyvää. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että eläkejärjestelmän lähtökohtana on sen tajuaminen, että ikäihmiselle työllä itsensä elättäminen voi olla liian raskas tehtävä ja, että toimeentulo vanhuuden päivinä täytyy hoitaa toisella tavoin. Tai vaihtoehtoisesti työttömäksi tai sairaaksi jouduttaessa on tärkeää, että rahat ja toimeentulo ei hetkessä kokonaan katoa kun ei voida tehdä töitä ja joudutaan maksamaan kalliista hoidosta. Yleinen sairausvakuutus on tämän perusta. Yhdysvalloissa ollaan vasta nyt rakentamassa sosiaalivakuutusta yleisen sairausvakuutuksen osalta. Työssä ei vielä sosiaalivakuutus ole juurikaan voimassa työttömyysturvaa lukuun ottamatta, ja mikäli globaalissa ajassa haluamme maailman parhaan työelämän täytyy tähänkin elämänalueeseen saada toimiva sosiaalivakuutus. Muutosturva ja pätkätöiden haittojen vähentäminen ovat näitä sosiaalivakuutuksen elementtejä. Kansanedustajillehan on tällainen sosiaalivakuutus jo sopeutumiseläkkeen muodossa järjestetty.<br /><br />Toinen ero yksityisiin vakuutuksiin on, että sosiaalivakuutuksessa koko yhteiskunta osallistuu vakuutuspääoman kasaamiseen ja varat hallitaan yhteisesti tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Eläkejärjestelmässä varojen hallinnointi on hajautettu eri yhtiöiden välillä ja niiden sijoitustoimintaa ja sijoitusten riskitasoa säännellään lainsäädännöllä. Tämä tarkoittaa yksilön kohdalla, että esimerkiksi eläkevakuutusten osalta ei tarvitse hankkia kaikkea saatavissa olevaa tietoa markkinoilla olevista eri kilpailevista tuotteista, verrata niitä ja tehdä rationaalinen valinta tarjolla olevien tuotteiden pohjalta, vaan tietty standardi tulee järjestelmässä olevien säännösten kautta. Tällä voidaan minimoida yksittäisen ihmisen riskit. Tällaisessa järjestelmässä on paljon pienempi vaara kuin yksityisissä vakuutuksissa, että eläketurva katoaisi virheinvestointien kautta taivaan tuuliin. Se tarkoittaa myös sitä, että arviot investointikohteista, tuotoista ja riskeistä tehdään ammattilaisten toimesta, mutta ilman henkilökohtaisen hyötymisen tuomia kiusauksia. Lisäksi saamme tiedotteita kotiimme asioita hallinnoivilta tahoilta niin kuin eläkelaskelmia ja lehtiä kuten työeläkejärjestelmän Kelan sanomat ja Työvoitto (lue sivu 3: <a href="http://www.etk.fi/Binary.aspx?Section=42845&Item=64753">http://www.etk.fi/Binary.aspx?Section=42845&Item=64753</a>). <br /><br />Sosiaalivakuutus on asia, josta meidän suomalaisten on aihetta olla ylpeitä! Tämänkin johdosta pärjätään kansainvälisissä vertailuissa ja asutaan maailman parhaassa maassa.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-71830205752050179852010-09-16T03:43:00.000-07:002010-09-21T03:49:20.811-07:00TuntijakoKoulut ja opinnot ovat taas alkaneet ja koulutukseen liittyvät aiheet ovat ajankohtaisia. Monet miettivät koulutusinvestointinsa kannattavuutta, sillä kouluttautuminen on tiedon- ja sivistyksen kehityksen, sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteiskunnallisten valmiuksien kehittämisen lisäksi myös henkisesti erittäin vaativa prosessi, jonka syövereissä ei aina viihdytä.<br />Koulutussosiologit ovat osoittaneet koulutuksen yleensä olevan kannattava investointi työllistymistä ja ansiotasoa ajatellen niin, että enemmän koulutusta johtaa parempaan työllisyyteen ja ansiotasoon. Poikkeuksia on tietysti paljon, eikä koulutus aina takaa menestystä.<br />Toinen klassinen kysymys on miten peruskoulutus valmistaa oppilaita jatko-opintoihin ja tulevaan työelämään. Tuntijakouudistus on käynnissä, ja Suomen nykyinen hallitus haluaa lisätä valinnaisuutta jo aikaisessa vaiheessa opin polkua. Ajatuksena tässä lienee se, että eriytyneessä yhteiskunnassa täytyy hakea omaa paikkaansa jo aikaisessa vaiheessa pärjätäkseen ja päästäkseen huipulle. Tämä on tietysti yksilöllisesti ajattelevalle puhutteleva ajatus, ja sellaisena johdonmukainen.<br />Sosialidemokraatit ovat epäilleet, että päätökset tulevasta elämänkohtalosta tapahtuvat liian aikaisessa vaiheessa ja, että erikoistumalla vähennetään joustavuutta, jota nykymaailman työmarkkinat edellyttävät. Ihmisten on kouluttauduttava uuteen ammattiin usein myös aikuisena, ja tämä onnistuu vain mikäli perustiedot monissa aineissa ovat tarpeeksi hyvät. Sosialidemokraatit ovat vaihtoehtona korostaneet oppimisympäristön olosuhteita, kuten ryhmäkokoja, yleistä koulujen turvallisuutta oppilashuollon resursseihin panostamalla sekä jokaisen oppimistilanteen tukemista esimerkiksi koulunkäyntiavustajien avulla.<br />James Coleman totesi myös klassisessa koulutussosiologian tutkimuksessaan, joka lähti lahjakkuuden tutkimuksen perinteestä, että koulumenestyksen arvostamisen suhteellinen merkitys älyllisille/tiedollisille saavutuksille on suhteellisen pieni. Koulumenestyksen arvostaminen on pikemminkin ala-/erilliskulttuurien rakentamista, joissa vaihtoehtokulttuureina ovat urheilumenestyksen arvostaminen tai suosittuna oleminen. Jälkimmäisiin alakulttuureihin panostavat nuoret ovat usein yhtä kyvykkäitä ja lahjakkaita älyllisesti kuin koulumenestykseen panostavat. Colemanin johtopäätös on seuraava: <span style="font-style:italic;">”Seuraukset amerikkalaiselle yhteiskunnalle kokonaisuudessaan ovat selvät. Koska yläasteet sallivat, että nuorten alakulttuurit suuntaavat energiaansa erityneesti urheiluun, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja vastaavaan, ne rekrytoivat aikuisiin älyllisiin toimintoihin ihmisiä, joilla on varsin keskinkertainen kyvykkyystaso.”</span> <br />Tämän selventämiseksi voidaan todeta, että valittu suuntautuminen erilaisiin asioihin koulussa on pikemmin seurausta näiden asioiden palkitsevuudesta yksilölle ja tämän ympäristölle, kuin lahjakkuuden seurausta. Lisäksi kapeiden tiedollisten aiheiden painottaminen ja arvostaminen merkitsee suuren lahjakkuusreservin menettämistä, kun monet koulutyöstä kiinnostumisen sijaan mieluummin pelaavat palloa tai hengailevat kavereiden kanssa. Tämän johdosta yhtenäinen koulupäivä voisi tasapainottaa hengen ja ruumiin ponnistuksia ja myös mahdollistaa sosiaalisen viihtyvyyden lisääntymistä kouluyhteisöissä. <br />Mitä tästä opimme? Opimme sen, että koulutuksen eriytyminen nuorella iällä ja lahjakkuusideologian yhdistäminen koulumenestykseen merkitsee tehotonta valikoitumista yhteiskunnan tarpeisiin. Lisäksi on vaikea ennakoida esimerkiksi työmarkkinoiden tarpeita 15 vuoden päähän. Valinnaisuus aikaisessa vaiheessa johtaa siihen, että nuoret valitsevat usein ”vastahakoisesti” vanhempiensa arvostamia ainekokonaisuuksia, jotka eivät aina palkitse nuorten yhteisössä. Tämä omalta osaltaan merkitsee, että lapset kyllä tulevat suuntautumaan tulevalla työurallaan vanhempiensa tavoin (sosiaalinen kierto ja tasa-arvoistuminen vähenee), mutta ihmisten lahjat eivät tule käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä saattaa palvella menestyksen ja hyväosaisuuden siirtoa lapsille, vaikka sekin on epävarmaa koska tulevaisuutta on vaikea ennustaa ja valitut koulutusinvestoinnit voivat osoittautua virheellisiksi. Yhteiskunnan ja esimerkiksi työelämän etua se ei palvele.<br /><br />Post Scriptum klo 22.48:<br />Kävimme poikani kanssa katsomassa espoolaisen <span style="font-style:italic;">Unga teaternin</span> (ent. skolteatern) ensi-illan <span style="font-weight:bold;"><span style="font-style:italic;">Ella ja Paterock</span></span> (suomeksi) Diananäyttämöllä, Erottajalla. Näytelmä oli hauska, ja erittäin hyvin esitetty ja sopi mainiosti ylläolevaan aihealueeseen. Suosittelemme lämpimästi kouluasioita pohtiville!<br /><br /><br />_______________________<br /><br />Sitaatti Colemanin tutkimuksesta on minun käännökseni englanninkielisestä alkuperäisteoksesta: James Coleman (1964): Adolescent Subculture and Academic Achievement. Teoksessa: O’Brien, Robert; Schrag, Clarence C. & Martin Walter T. (toim.): Readings in General Sociology. Kolmas pianos. Houghton Mifflin Company: Boston. (Alkuperäisjulkaisu: American Journal of Sociology 1960, 337-347).Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-17699495476857241862010-08-11T02:53:00.000-07:002010-09-21T03:44:40.373-07:00Hyvä hallintoTämän päivän yksityistyneessä elämänmuodossa ei aina ymmärretä hallinnon ominaisuuksia ja merkitystä. Edes poliittisten päätöksentekijöiden joukossa ei tätä asiaa valitettavasti ymmärretä. <br />Hyvä hallinto on tapa varmistaa oikeusvaltion ja demokraattisen järjestelmän toimivuus ja sillä vältetään yhteiskuntaelämän rappio ja mielivalta. Hyvä hallinto on erittäin tärkeää siksi, että viranomaisvaltaa käyttävät henkilöt tekevät virkavaltansa puitteissa päätöksiä, jotka määräävät tavallisten ihmisten ja taloudellisten toimijoiden toimintaa ja olosuhteita. Hallinnon on siksi aina ehdottomasti noudatettava vallitsevia lakeja ja säännöksiä. <br />Hallinnon teoreetikoissa Max Weber on klassikko byrokraattisen, järkeen perustuvan hallintotavan kuvaajana. Weberin byrokratiamalli sisältää kymmenen sääntöä viranhaltijoiden osalta, joiden seurauksena ei ole arkikielenkäytön haukkumasana byrokraattisuus ja raskassoutuisuus, vaan niiden seurauksena on hyvä hallinto. <br />Seuraavat kymmenen kriteeriä sisältyvät Weberin malliin:<br />1. Viranhaltijat ovat henkilökohtaisesti vapaita ja joutuvat noudattamaan järjestelmän määräysvaltaa ainoastaan virkavelvollisuuksissaan.<br />2. Viranhaltijat on järjestetty kiinteään hierarkiaan.<br />3. Jokaisen viranhaltijan toimivalta on tarkkaan määritelty ja rajattu.<br />4. Viranhaltijan suhde organisaatioon on sopimussuhde, joka periaatteessa perustuu vapaaseen valintaan virkaan pyrkivien ehdokkaiden parista.<br />5. Valinta perustuu ehdokkaiden teknisiin valmiuksiin, jotka järkevimmissä tapauksissa perustuvat tutkintoihin.<br />6. Viranhaltijat palkitaan kiinteällä palkalla, joka on yleensä kytkettynä eläkeoikeuksiin. Heidät voidaan erottaa vain tietyissä olosuhteissa, mutta ovat aina vapaita itse luopumaan virastaan. Palkan suuruus perustuu ensisijaisesti viran asemaan virkahierarkiassa, mutta lisäksi palkanmäärittelyssä otetaan huomioon viran mukanaantuoma vastuu ja myös viranhaltijan vaatimus ”säädynmukaisesta” palkasta. <br />7. Virka on viranhaltijan ainoa tai pääasiallinen ammatti.<br />8. Virka sisältyy uraportaaseen. Eteneminen tapahtuu kokemuksen tai suoriutumisen ansiosta – tai molempien – ja siitä päättävät hierarkiassa yläpuolella olevat.<br />9. Viranhaltija ei omista ”tuotantovälineitä” eikä omaa mitään määritelmällistä oikeutta virkaansa.<br />10. Viranhaltija on alistettu tiukalle kurille ja valvonnalle viranhoidossaan.<br /><br />(Vapaa käännös ruotsinkielestä Sten Anderssonin Max Weberia kuvaavasta tekstistä kirjassa Sociologiska teorier. Studier i sociologins historia 1978, 53).Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-89144516255005686352010-06-15T13:53:00.000-07:002010-09-21T03:48:24.206-07:00Pallo on pyöreä: olla osa jotain suurempaaHoimar v. Ditfurth kertoo kirjassaan <span style="font-style:italic;">”Elämää avaruudessa”</span> siitä kuinka meidän pyöreä pallomme omaa magnetismin, jonka johdosta sen muutkin meidän elämällemme suotuisat ominaisuudet ovat olemassa. Pallon pyörimiseen liittyy magnetismia, joka vetää ihmisten kiinnostuksen puoleensa. Pallo pyörii ja tähdet loistavat. Tämän näkemisestä ihmiset ovat nykyään valmiita maksamaan paljon. <br />Joostein Gaarder kuvaa Immanuel Kantin filosofiaa pallometaforan kautta. Sen mukaan ihminen, joka näkee pallon pyörivän nurmikon yli, miettii mistä se tulee ja haluaa myös löytää sen tuloon syyn kuten, että joku on potkaissut sitä. Ihminen on itse kuitenkin Kantin filosofian mukaan osa pyörivää palloa, eikä voi siksi tarkkailla tapahtumaa ulkoapäin ja riippumattomasti. Tästäkin huolimatta ihmisen järki kuitenkin aina toimii sillä tavoin, että hän miettii mistä ja miksi pallo tulee nurmikon yli.<br />Emme ehkä koskaan voi tyhjentävästi tietää miksi pallo tulee nurmikon yli ja mistä se tulee, emmekä tiedä meneekö se maaliin saakka, mutta sen tiedämme että nämä kysymykset tulevat meitä aina kiehtomaan.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-43708165357706199772010-06-02T14:00:00.000-07:002010-09-21T03:50:40.223-07:00Mahdollisuusrakenne<span style="font-style:italic;">”Järkevät ihmiset eivät uhkaa hyvin linnoittautuneita vastustajia silloin kun mahdollisuudet ovat olemattomat”</span> kirjoittaa Sidney Tarrow kirjassaan poliittisesta mahdollisuusrakenteesta. Arvioiminen ja tilannetaju liittyvät mahdollisuusrakenteeseen, sillä mahdollisuuksien täytyy olla jossain määrin tiedostettuja. Mahdollisuusrakenteen käyttö poliittisen toiminnan tulkkina tai reseptinä viittaa siis tiedostamiseen, tilannetajuun ja arviointikykyyn.<br />Poliittiset toimijat tulkitsevat usein tilanteenmäärittelyissään yhteistyö- ja kilpakumppaninsa rationaalisiksi toimijoiksi, joiden toimilla on tietty konkreettinen päämäärä. Tästä syystä toimijoiden keinot nähdä ja havaita periaatteellisia tarkoitusperiä ovat usein alikorostuneita. Konkreettiset pyrkimykset sijaitsevat ajassa ja ovat ajankohtaisia, kun sitä vastoin periaatteelliset seikat näyttäytyvät epäajankohtaisina. Toimijat näkevät siis toisissaan aina opportunismia.<br />Jos eliittikilpailussa vaihtoehtoina on useampi tasavahva ehdokas(/ryhmä), tulkitaan yleensä valintatapoihin liittyvä keskustelu edellisen logiikan mukaisesti kannanotoksi määrätyn ehdokkaan(/ryhmän) hyväksi. Asiasisältö on kuitenkin pakko huomioida, sillä näkemyksellä on tukea ja se on ajoitettu relevantilla tavalla. Asiaan sisältyy niin sanotusti poliittista painetta!<br />Jos sama valintamenettelyyn liittyvä keskustelu käydään tilanteessa, jossa oikeata kilpailua ei esiinny, se helposti tulkitaan huonosti ajoitetuksi, epäoleelliseksi tai irrationaaliseksi hyökkäykseksi vallitsevaa johtoa vastaan. Edellytykset käydä periaatteellista keskustelua olisivat tuossa tilanteessa analyyttisesti katsottuna olemassa, mikäli johto istuu tukevasti satulassa, mutta intressi asiaan puuttuu sillä asia ei ole ajankohtainen eikä kuulu päiväjärjestykseen. Ajoitus on kerta kaikkiaan väärä! <br />Tätä ilmentää Ison Britannian keskustelut vaalijärjestelmän uudistuksesta äskettäin käytyjen vaalien jälkeen, jossa liberaalidemokraatit nousivat vaaankieliasemaan. Keskustelu muodostui ajankohtaiseksi, koska uudistus mahdollistaisi paremmat menestysnäkymät liberaalidemokraateille kuin nykyisenkaltainen enemmistövaali, jossa vaalipiirin ykköspuolue korjaa potin. Myös SDP:n keskustelu sääntömuutoksesta kohti suorempaa jäsendemokratiaa kuvastaa samankaltaista, tiettyyn historialliseen tilanteeseen liittyvää mahdollisuusrakennetta. Edellisen puoluekokouksen aikoihin sillä vaikutettiin koko Suomen poliittiseen keskusteluun, ja kilpailijatkin näkivät sen mahdollisuusrakenteena ryhmien välisessä kannatuskisassa. Viime puoluekokouksessa aiheella oli vain periaatteellisesta näkökulmasta katsottuna merkitystä, mutta poliittista painetta se ei juurikaan omannut.<br />Poliittinen paine muuttaa asioita ja on vallan lähde. Tilannearvio ja poliittisen paineen luominen ovat avaimia mahdollisuusrakenteen mukaisessa muutoksen aikaansaamisessa. Vasta kun pallo on lähtenyt pyörimään, voivat analyyttiset ja periaatteelliset seikat ohjata muutoksen suuntaa sellaisella tavalla, jolla on lopputuloksen kannalta merkitystä ja jolla vältetään kestämätön mielivalta.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-47941970587241952562010-05-19T14:09:00.000-07:002010-09-21T03:51:48.633-07:00Yksi muiden joukossaKansanvaltainen prosessi on monella tavalla myönteinen ja toimiva tapa järjestää asiat parhaimmalla mahdollisella tavalla. Asioiden käsittelyssä esiintyy monta tarkistuskohtaa, joissa arvioidaan esitetyn asian toimivuus useasta eri näkökulmasta. Näin voidaan välttää äärimmäisyydet ja kohtuuttomat ratkaisut. <br />Tällainen tarkastaminen olisi mahdotonta valistuneenkin yksinvaltiaan järjestelmässä, ja mekanismin toimivuus heikkenee myös vahvassa edustuksellisuudessa, jossa valta keskitetään joidenkin valittujen edustajien käsiin. Vahvan edustuksellisuuden puolestapuhujat viittaavat eliittien väliseen kilpailuun ja mahdollisuuteen vaihtaa johtava eliitti tarkastusmekanismeina sekä edustuksellisuuden eri muotoihin, joissa se joko heijastaa edustettavia tai korjaa ja täydentää ominaisuuksilla, joita puuttuu edustettavien parista. Nämä ovat kuitenkin nykyisessä, eriytyneessä yhteiskunnassa heikompia tarkastustapoja kuin mahdollisimman monen ihmisen kokemuksien hyödyntäminen itse päätösprosessissa. Erityisesti näin on koska edustuksellisuuteen myös usein liittyy vaaroja kuten vallan turmelevuus ja itseänsä täydentävät prosessit.<br />Kansanvaltaisuutta on historiassa pelätty ja vastustettu uutterasti. Erinomaisessa kirjassa nimeltä <span style="font-style:italic;">Kuriton kansa</span> viisi yhteiskuntatieteilijää esittää esimerkkejä tällaisesta kansanvallan vastustamisesta pilapiirroksia analysoimalla. Naisten osallistumista päätöksentekoon parodioitiin pilapiirroksissa seuraavasti: <span style="font-style:italic;">”Toisinaan eduskunta esitetään koko perheen työmaana, jossa perheen isä hoitaa lapsia ja keittää kahvia vaimon pitäessä puhetta. Toisenlaiseksi seuraukseksi tarjotaan eduskuntatyön erotisoitumista, jolloin kuhertelevat kansanedustajat unohtavat politiikan.”</span> Nämä teemat ovat iltapäivälehtien kestosuosikkeja tänäkin päivänä kansanvallan halventamisessa. Kirjassa esiintyy useita valaisevia ja paljonpuhuvia esimerkkejä: <span style="font-style:italic;">”Koulupoikien marssia, joka vaatii vapautta ja opettajavallan hylkäämistä, ei pilakuvassa juhlita demokraattisia oikeuksia hyödyntävänä poliittisena toimintana, vaan mieltään osoittavat lapset merkitsevät kypsymättömyyttä ja lapsellista uhmaa, myönteisimmillään ehkä leikkiä ja ilonpitoa.” [--] ”Kansan lapsellistaminen” muodostaa pilakuvissa vain yhden keinon kyseenalaistaa kansan kypsyys.”</span> Lisäksi demokratia esitetään pilakuvissa jopa totalitaarisena: <span style="font-style:italic;">”Tässä järjestelmässä ei myöskään ole sijaa toisinajattelijoille, vaan heidät ajetaan pois kansaa edustavan ryhmän tai kansan piiristä.”</span> Ja kansanvaltaisuuden halveksunta on kohdistunut naisten ja lasten lisäksi vahvasti myös sosialisteja vastaan: <span style="font-style:italic;">”Joukkovoimaan kohdistuva epäluottamus on erityisen selvää porvarillisten puolueiden pilalehtien sosialisteihin kohdistamassa pilailussa. Yhdistettäessä sosialismi väkijoukkoon korostuu vitseissä kansan poliittinen epäkypsyys monin tavoin: kansa on tällöin sekä ymmärtämätöntä että hillittömyyteen taipuvaista.”</span> Ja lisäksi koko demokraattinen vaalijärjestelmäkin saa osansa: <span style="font-style:italic;">”Kansanvaltaisten vaalien valta tuntuu olevan siirretty käsiin, jotka edustavat vääristynyttä käsitystä demokratiasta [--].”</span><br />Kun historian valossa katsotaan länsimaisten demokratioiden (ja tietyistä toimintatapojen erikoisuuksista huolimatta myös suomalaisen kansanvallan) saavutuksia, kääntyy pilkka yllä olevissa esimerkeissä pilkkaajan omaan nilkkaan. Kansanvaltaisesti on saavutettu naisten ja lasten olosuhteiden parantumista ja monet sosialistien ajamat yhteiskuntareformit ovat vapauttaneet laajat ihmisjoukot vaikeista elinolosuhteista. Mutta kansanvaltainen prosessi ei vielä ole valmis, vaan edellyttää jatkuvaa vahvistamista ja kehittämistä. Viisauden alku tässä tapauksessa löytynee ”täysi-ikäisestä” yksilön oman historiallisen merkityksen suhteellistamisesta sekä sellaisen vapauden saavuttamisesta, jossa vastuullisinkin ja kovinkin päätöksentekijä, asiantuntija ja neuvonantaja nöyrästi toteaa olevansa yksi muiden joukossa.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1643745803191207858.post-27987652554371208672010-04-30T10:58:00.000-07:002010-09-21T03:53:13.445-07:00Juhlan kunniaksiOnneksi työhön ja tuottavuuteen suuntautuneessa yhteiskunnassamme esiintyy myös juhlia. Juhlissa sosiaalinen vapautuneisuus pääsee valloilleen ja ihmiset keräävät uusia voimia tulevia koitoksia varten. <br />Sosiologisesta näkökulmasta juhlilla ja seremonioilla on yhteisöä vahvistava funktio. Emile Durkheim on uskontososiologiassaan määritellyt uskonnolliset seremoniatkin pääasiallisesti ryhmän ja yhteisön olemassaoloa vahvistaviksi tapahtumiksi. Siten esimerkiksi kuolleen läheiset vedetään mukaan hautajaisissa yhteisön keskipisteeksi, vaikka heillä olisi usein halu vetäytyä muista ihmisistä syrjään. Maallisissa yhteisöissä ei ole provosoivaa todeta, että juhlissa ja seremonioissa yhteisö oikeastaan palvoo ja vahvistaa uskoa itseensä. Se myönnetään tärkeäksi tehtäväksi yhteisön olemassaolon kannalta.<br />Juhlassa on myös mahdollisuus nauraa. Ilolla ja naurulla on yhteisöllisyyttä vahvistava vaikutus, sillä naurussa löytyy ihmisten välillä yhteisymmärrys, älyjen yhteys, jonkin naurettavan asian osalta. Henri Bergson, joka on tutkinut naurua, toteaa ihmisen olevan eläin joka osaa nauraa ja saa naurua aikaan. <br />Juhlissa tarjoutuu lisäksi mahdollisuus tarjota itsestään ja nähdä muissa niitä parhaita puolia. Juhla antaa mahdollisuuden esittämiseen ja yleisön saamiseen. Vappu on tähän oiva tilaisuus, mutta naamarilla ja työhanskoilla esittävät eivät silloin suinkaan tarjoa vaikuttavinta kuvaa työväestä.Mika Helanderhttp://www.blogger.com/profile/17712541887025700917noreply@blogger.com0