Juhlan kunniaksi

Onneksi työhön ja tuottavuuteen suuntautuneessa yhteiskunnassamme esiintyy myös juhlia. Juhlissa sosiaalinen vapautuneisuus pääsee valloilleen ja ihmiset keräävät uusia voimia tulevia koitoksia varten.
Sosiologisesta näkökulmasta juhlilla ja seremonioilla on yhteisöä vahvistava funktio. Emile Durkheim on uskontososiologiassaan määritellyt uskonnolliset seremoniatkin pääasiallisesti ryhmän ja yhteisön olemassaoloa vahvistaviksi tapahtumiksi. Siten esimerkiksi kuolleen läheiset vedetään mukaan hautajaisissa yhteisön keskipisteeksi, vaikka heillä olisi usein halu vetäytyä muista ihmisistä syrjään. Maallisissa yhteisöissä ei ole provosoivaa todeta, että juhlissa ja seremonioissa yhteisö oikeastaan palvoo ja vahvistaa uskoa itseensä. Se myönnetään tärkeäksi tehtäväksi yhteisön olemassaolon kannalta.
Juhlassa on myös mahdollisuus nauraa. Ilolla ja naurulla on yhteisöllisyyttä vahvistava vaikutus, sillä naurussa löytyy ihmisten välillä yhteisymmärrys, älyjen yhteys, jonkin naurettavan asian osalta. Henri Bergson, joka on tutkinut naurua, toteaa ihmisen olevan eläin joka osaa nauraa ja saa naurua aikaan.
Juhlissa tarjoutuu lisäksi mahdollisuus tarjota itsestään ja nähdä muissa niitä parhaita puolia. Juhla antaa mahdollisuuden esittämiseen ja yleisön saamiseen. Vappu on tähän oiva tilaisuus, mutta naamarilla ja työhanskoilla esittävät eivät silloin suinkaan tarjoa vaikuttavinta kuvaa työväestä.