Kaikki pelaa kaikkien kanssa!

Helsingin Sanomissa oli torstaina 10.2 nerokas mielipidekirjoitus, jonka on kirjoittanut Kimmo Vanhamäki, tuusulalainen juniorijalkapalloilussa toimiva autodidakti valmentaja, eli itseoppinut. Voisi todeta kirjoituksen pohjalta, että toivottavasti tulevat mahdolliset valmentajakurssit eivät tuhoa oikeaa näkemystä jalkapalloon ja elämään, ja voi myös todeta, että Kimmo on valmis opettamaan suomalaisessa (juniori)urheilussa, työelämässä ja kaikessa muussakin toiminnassa olevia ihmisiä jo tämän mielipidekirjoituksessa esitetyn näkemyksen pohjalta.

Kimmo esittää, että juniorijalkapalloilussa voitaisiin lasten terveen itsetunnon kehittymisen sekä mukavien harrastuselämysten vuoksi kehittää Palloliiton ajatusta "kaikki pelaa" eteenpäin muotoon kaikki "pelaa kaikkien kanssa". Tämä on nerokas ajatus, joka asettaa kehittymisen vastuun sinne mihin se kuuluu, eli valmentajien ja toiminnassa mukana olevien aikuisten korvien väliin. Vielä tänä päivänä on aivan liian tavallista, että mukana olevat vanhemmat istuttavat oman elämänpiirinsä patologioita (ts. sairauksia) lasten harrastustoimintaan. Usein hämärillä ja epäselvillä ideoilla menestyksestä ja huippu-urheilijoiden jalostamisesta. Lasten harrastuksen ollessa kyseessä se ilmentää vakavaa väärinkäsitystä ja ymmärtämättömyyttä asioiden tärkeysjärjestyksestä. He ovat sitäpaitsi suorastaan haitaksi huippujen kehittymiselle yhteiskunnassa, jonka väestöpohja ei salli yhdenkään yksilön "kadottamista" tai "pudottamista" joukkueesta.

Ajatus siitä, että kaikki pelaa kaikkien kanssa kehittää pelaajia kun opitaan olemaan tekemisissä erilaisuuden kanssa. Se kehittää taidollisesti, älyllisesti ja moraalisesti. Joukkuetaidot kehittyvät toisin sanoen.

Kimmo kiinnittää huomiota siihen, että Suomi työelämän kiusaamistutkimuksessa osoittautui olevan maailman kärkeä. Tämä kertoo jotain olevan pielessä suomalaisessa yhteisössä. Jäävuoren huippu junioriurheilussa on Pohjanmaalla tapahtunut välikohtaus, jossa jääkiekkovanhempi pelin jälkeen löi viisitoista vuotiasta tuomaria. Mutta se on samalla oire kyvyttömyydestä hallita tunteita ja toimia yhdessä muiden kanssa, joka tätä maata valitettavasti kaiken huippusuorittamisen ohessa vaivaa.

Voisimme ottaa oppia esimerkiksi Tanskasta, jossa esiintyy usein viljelty filosofia "de må vaere plads for oss alle", eli "meille kaikille täytyy olla tilaa". Se hyväksyy erilaisuuden ja välttämättömyyden tulla erilaisuuden kanssa toimeen. Kaikilla on olemassaolon oikeutus! Toinen paikka, josta voimme oppia on Intia, jossa valtava erilaisuus ja väestötiheys kuitenkin mahdollistaa fyysisesti tiiviin rinnakkaiselon ja kanssakäymisen (jopa lehmien kanssa) ilman suurempia konflikteja ja väkivaltaa.

Ehkä kaiken pohjalla on kuitenkin asioiden tärkeysjärjestyksen muistaminen eli se, että minkään pelin oma sisäinen logiikka ei saa tulla ihmisenä olemisen ja kohtuuden tielle.

Kiitos Kimmo kirjoituksestasi! Kannatan ajatustasi "Kaikki pelaa kaikkien kanssa".