Poliittinen todellisuus ja edustus

Eräs sosiologiseen aikalaisdiagnoosiin liittyvä tilaus ja tarve on sosiologi Arto Noron (2000) toimesta kuvattu seuraavasti:

"Moderniteetin käsitteen avulla tulkiten voidaan sanoa (nykyhetken) ajanhenkeä tavoittelevan aikalaisdiagnoosin tulevan tärkeäksi yhteiskunnallis-kulttuurisessa tilassa, jossa taiteelliset avantgardeliikkeet seuraavat toinen toistaan 'vallankumouksellisessa monimielisyydessään'; yleisen mielipiteen tunnelmat vaihtelevat alinomaa; muodin ja siis makumme vaihtelu on voimakasta, ja suurkaupunki on kirjavien elämäntyyliemme tila."

Samalla tavoin politiikassa vaihtelevat muotivirtaukset ja ajatukset siitä mikä kulloinkin on oikea yhteiskuntanäkemys. Tämäkin perustelee yhteiskuntatieteellisen aikalaisanalyysin käyttöä. Usein politiikan muotivirtaukset vaihtelevat jopa niin nopeasti, että huomataan varsin pian vaalien jälkeen asetelman muuttuneen ja ajan kulkeneen vaalit voittaneen puolueen ohjelman ohi, ja sitten ollaan "ellei ihmeitä tapahdu" nalkissa voittajaan neljä vuotta. Näin taisi käydä Kokoomuksen lanseeraamaan tasa-arvo tupon osalta. Neljä vuotta sitten Kokoomus ratsasti uuskielellä työväenpuolueesta ja uudistuksesta ja leimasi sosialidemokratian vanhan edustajaksi. Nyt populistiset Perussuomalaiset käyttävät vastaavan luonteista retoriikkaa väittäessään kaiken ennen olleen paremmin ja asioiden ratkeavan parempaan suuntaan mikäli palataan takaisin kansalliseen suomalaiseen yhteiskuntaan, joka eristäytyy, ei osallistu globalisaatiokehitykseen eikä halua joutua tekemisiin "vieraiden vaikutusten" kanssa.

Länsimaisessa yhteiskunnassa on jo pitkään esiintynyt edustuksellisuuden kriisi, ja ihmiset ovat tietoisia varsin yksityiskohtaisistakin ja erikoistietoja vaativista asioista kuten ydinvoima, talous, geneettisesti manipuloidut elintarvikkeet ja he vaativat tämän johdosta vaikutusvaltaa kyseisiin asioihin liittyvässä päätöksenteossa (Cohen & Kennedy 2000, 293-294). Muutos on haastanut edustuksellisen demokratian sekä asettanut uusia vaatimuksia päätöksentekijöiden viestintäkyvylle. Yhtenä kehitystrendinä on ollut äänestysaktiivisuuden lasku edustuksellisen demokratian legitimiteettiongelman ilmentymänä, toisena ei-hierarkkisten ruohonjuuriliikkeiden lisääntyminen ja kolmantena populistien nousu ympäri Eurooppaa.

Populistit ottavat lähtökohdakseen usein sellaisen suoran vastaavuuden edustuksellisuuden, jossa edustettavien tulee muistuttaa suoraan edustettavia. Mutta täytyisi muistaa, että edustuksellisuudessa edustajat myös täydentävät edustettavia sellaisilla tiedoilla, taidoilla ja ominaisuuksilla, joita edustettavilla ei ole, mutta vievät edustettavien viestin päätöksentekopöytiin, joihin näillä ei ole pääsyä (Ankersmit 2002). Tätä edustuksellisen järjestelmän ominaisuutta eivät populististit ole halunneet hyväksyä. "Helppoheikki" -ratkaisuilla ollaan lähdetty siitä, että kuka vain tietää miten asiat pitää hoitaa.

Jotain merkittävää poliittisessa todellisuudessa on muuttunut muotivirtausten vaihdellessa nopeasti, eivätkä ihmiset katso pidemmällä aikavälillä saavutettuja tuloksia ja näyttöjä tai edellytä kokemusta ja vastuullisuutta päätöksenteossa. Poliittinen muisti ja muotitietoisuus rakentuu suurin piirtein iltapäivälehtien oikkujen mukaisesti ja poliittiset voimasuhteet voivat muuttua merkittävästi ennen vaalia olevien viimeisten viikkojen aikana. Tällä on myös rakenteellisia syitä kun ihmiset eivät enää ole yhtä sidoksissa ammattiinsa, koulutukseensa, asuinpaikkaansa tai yhteiskuntaluokkaansa kuin ennen.

Mutta on myös muistettava, että demokratian kuninkaita ovat liikkuvat äänestäjät, eli ne jotka vaihtavat äänestyskäyttäytymistään ja vaikuttavat siten vaalin tulokseen.