maanantai 14. joulukuuta 2009

Maahanmuuttokeskustelua

Aloitan blogini lyhyellä tekstipätkällä, jonka sai kirjoittamaan Demarissa ollut keskustelu, johon ovat osallistuneet Kari Rajamäki, Rolle Alho ja Thomas Wallgren, sekä Mikael Hiltunen.

Historiallisia tarkasteluita:

Suomalaiset työväenliikkeen aktiivit tekivät aikoinaan maanpaossa merkittävän työn paikallisen työväenliikkeen sekä kotimaansa olosuhteiden kehittämisessä. Oskari Tokoi on heistä tunnetuin, mutta myös monet muut meille tuntemattomat Finnhallien aktivistit kehittivät yhteisöään ymmärtämään käytännöllistä yhteiskunnan kehittämistä. Pohjanmaan ruotsinkieliselle seudulle nämä pakolaiset toivat sosialismin palatessaan Amerikasta, kuten Vasabladetin Dennis Rundt on väitöskirjassaan kertonut. Se ei siis suinkaan tullut Neuvostoliitosta. Paluumuuttajat Ruotsista ovat tuoneet mukanaan ymmärrystä sosiaalivakuutuksen ajatukselle sekä työelämän kestäville toimintaperiaatteille. Paluumuuttajat ovat olleet merkittäviä suomalaisen yhteiskunnan modernisoijia.

Muuttoliikkeen yleisenä alullepanevana voimana on globaalin talouden epätasapainosta ja –tasa-arvosta seuraavat työntö- ja imutekijät (push & pull). Poliittiset selkkaukset ovat puolestaan humanitäärisen maahanmuuton alullepanijoita. Monet pakolaiset pakenevat puolustettuaan demokratiaa ja kansalaisoikeuksia kotimaassaan ja jouduttuaan sen johdosta vainotuiksi. Laiton maahanmuutto on Suomen tapauksessa numeerisesti pieni ongelma verrattuna humanitääriseen hätään ja niiden ihmisten lukumäärään, joita voidaan auttaa humanitäärisen maahanmuuton puitteissa. Pakolaispolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan karikot sijaitsevat, niin kuin tiedämme, historian unohtamisessa. Myöskään pelko tai kulttuurinen nostalgia eivät ole rakentavia lähtökohtia kun pakolaiset tarvitsevat turvapaikan ja maahanmuuttajia halutaan kotouttaa. Nykyinen maahanmuuttokeskustelu on valitettavasti siis suurelta osin harhaista!


Onko tuhat euroa kuukaudessa paljon nelihenkiselle lapsiperheelle? Evakkoperheiden parissa se tuskin olisi riittänyt toimeentuloon, jollei työtä olisi saanut tehdä. Työpalkan lisänäkään se ei olisi merkinnyt hyvinvointia tai rikkautta kasvavien lasten ja asunnon hankinnan tilanteessa. Köyhyyttä, niukkuutta ja säästämistä merkitsi evakkotaival ja vuosikymmenien suhteellista taloudellista ahdinkoa. Vaikeaa oli elämän uudelleen käynnistäminen kaukana taakse jätetystä Karjalasta!


Maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat tilanteessa, jossa uhrin syyllistämiseen päädytään helposti. Valitettavasti meillä Espoossa on mielipidevaikuttajista muun muassa sanomalehti Länsiväylä edustanut tällaista linjaa. Syyllistäminen ei kuitenkaan ole kunniaksi syyllistäjälle. Etenkin kun hätääkärsivät usein nimenomaisesti meihin turvautuvat. Tehtävämme on mielestäni aina, torjuen opportunismin viettelyksen, vaikeuksíssa olevien ihmisten auttaminen ja puolustaminen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti